Vihertää

Toinen kesäpaita! Lempiväriä ja lempilankaa, mikäs sen parempaa!

Tähän voisi itse asiassa kirjoittaa samoja asioita kuin edelliseen tekstiin, sillä lanka on sama ihana ja paidan muotokin hyvin samanlainen kuin Isabellin mallissa. Tiivistettynä: valitaan reilusti väljyyttä sisältävä koko, luodaan väliaikainen aloitus olkapäille ja sitten pienen palapelin avulla (olkapää - olkapää - takakappaleen yläosa - olkapää - olkapää - etukappaleen yläosa) edetään posottamaan vartalo-osuutta, joka tässä mallissa on ihan suora pötkö helmaan saakka. Helma muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla (lopetin ne jossain puolessa välissä, kun helmasta uhkasi tulla takaa liian pitkä) ja lopuksi poimitaan silmukat 3/4-hihoja varten. Hihansuut ja pääntie viimeistellään i-cordilla.

Aloitin tämän paidan joskus keväällä suurella innolla ja neuloinkin sitä aika reippaasti kahvitauoilla eteenpäin, mutta koska paita on muotoa leveä laatikko, se ei tuntunut etenevän millään. Pintaneule on sen verran aivotonta, että kävi välillä vähän tylsäksi. Mutta hihojen kohdalla tuli viimeinen stoppi - olisi pitänyt tajuta tehdä ne ennen laatikko-osuutta valmiiksi. Tiedänpähän seuraavalla kerralla. Tiedän sitten myös sen, että mahdollisessa seuraavassa versiossa aloitan pintaneuleen pari kerrosta alempaa, jotta tuo pääntien i-cord ei vetäisi sitä edestä hassusti ylöspäin. Toisaalta sitten menisi pilalle tuo olkapään hauska kolmiomuodostelma. No, täytyy miettiä.

Jotain uuttakin tässä tuli opittua, sillä olkapäiden muotoilut tehtiin japanilaisilla lyhennetyillä kerroksilla, joissa käytetään apuna hakaneuloja. Aika pätevän oloinen tekniikka, joskin tälle langalle ei ehkä paras, koska lanka on karkeaa ja vähän takertuvaista ja olettaisin, että tuo tekniikka toimisi paremmin jollain liukkaammalla langalla. Mutta aina mielenkiintoista oppia uutta, joten tämä kirja oli kyllä ostamisen arvoinen. Yhdet sukatkin sieltä olen puikoille ottanut, jos vaan kaikelta muulta saisi ne joskus neulottua.

Ohje: Riyito Carol Fellerin kirjasta Short Row Knits

Lanka: Holst Garn Samarkand, väri Spring Green (vajaat viisi kerää)

Puikot: 3,25 mm pyöröt

Ravelryssä: Kesäpaita

Testing, testing

Pitkästä aikaa vuorossa kantapäätestailua! Pitkään on ollut tarkoitus kokeilla, miten saisin raitalankoihin passelista, jälkikäteen tehdystä kantapäästä tilavamman eli omaan jalkaan istuvan. Ensimmäinen kokeilu onnistui yli odotusten, joten listaan yksinkertaiset niksit tähän muistiin.

Silmukat poimittu talteen merkkilangan molemmin puolin.

Oleellisin asia: kantapäähän tarvittiin enemmän silmukoita kuin puolet sukan silmukkaluvusta. Siispä lisäsin kuuden silmukan kiilat molemmin puolin ennen kantapään merkkilankaa. Lisäykset tein joka toisella kerroksella, samoin kavennukset heti merkkilangan jälkeen. Ensimmäisen sukan kantapään tein valmiiksi ennen kärkikavennuksia, jotta pääsin sovittelemaan ja säästyin turhalta purkamiselta.

Kantapään nauhakavennukset tein seuraavasti: ensin kaikilla silmukoilla sileää kaksi kerrosta. (Kulmista poimin pari ylimääräistä silmukkaa ja kavensin ne seuraavalla kerroksella pois.) Sitten pari ensimmäistä kavennusta joka kolmannella kerroksella, ja seuraavat joka toisella, kunnes jäljellä oli 25 silmukkaa molemmin puolin. Loput kavennukset tein joka kerroksella, kunnes jäljellä oli 13 silmukkaa molemmin puolin. Nämä silmukoin yhteen. Kavennuksien etenemisen päätin ahkeran sovittelun perusteella - voi olla, että joka toisella kerroksella kaventaminenkin olisi ollut ihan hyvä ratkaisu, mutta testisukkiin tuli nyt tehtyä tämmöinen pyöristetty versio.

Tästä onkin hyvä jatkaa kehittelyä kantapään kautta.

Lanka: Sirdar Heart & Sole, väri Hyper Hyper

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Kantapäätesti

Piristys

Tuossa joku viikko sitten oli tarkoitus kutoa kahta pikimustaa työtä eteenpäin, kun alkoi tympiä ja puikoille hyppäsi värikästä raitaa. Pari päivää sitten tuli valmista - raitasukathan ne, ihan perusmallia. Kiilat olisi pitänyt aloittaa vähän aiemmin; näissä on taas vähän liikaa tilaa varpaille. Muistaiskohan tämän seuraavalla kerralla? (Muistiin: näissä kerroksia kärjen ja kiilojen välillä 68.)

Malli: 68 silmukalla varpaista varteen, raidat 3+2

Lanka: Drops Delight, värit 01 ja 11

Puikot: 2,25 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: My delight

Punakärki

Näköjään täytyy väkertää aika monta paria sukkia ennen kuin tajuaa joitakin ilmiselviä asioita.

Miten vahvistetusta kantalapusta saa reunoiltaan symmetrisen?

- Parittomalla silmukkaluvulla.

Miten sukkaan saisi enemmän tilaa kantapään jälkeen?

- Tekemällä kiilakavennukset joka kolmannella kerroksella, ei joka toisella.

Miksi varresta aloitetusta sukasta tulee aina vähän liian lyhyt?

- Aloitat kärkikavennukset aina liian aikaisin, pönttö! Sulla on pitkä ja korkea isovarvas, tarvitaan aina vielä pari kerrosta lisää. 

Miksi vaaka näyttää lankaa olevan vähemmän kuin sitä pitäisi olla?

- Vyyhtihän saattoi olla jo aluksi vajaa, tai sitten olet käyttänyt lankaa itseltäsi salaa johonkin toiseen projektiin.

Miten pimeään vuodenaikaan saa otettua minkäänlaisia kelvollisia kuvia kirkkaanpunaisesta langasta?

- Ei ilmeisesti mitenkään. 

Kuvien sukissa osaan näistä kysymyksistä on vastattu, osaan ei. Ne valmistuivatkin jo melkein kuukausi sitten. Kivat jämäsukat niistä tuli, mutta värit ovat paljon paljon kirkkaammat luonnossa (ainakin omalta koneelta katsottuna).

Malli: perussukka ylhäältä alas, varressa 68 silmukkaa, kantalapussa 35, jalkaterässä 66

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, värit Ruoste ja punainen Eiku (jämiä läppälapasista ja viime joulun koukerosukista)

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Vaka Vanha

Räiskyvät raidat

Oliskohan nyt viimeinkin käynyt niin iloisesti, että onnistuin tekemään napakasti ylhäällä pysyvät polvarit itselleni? Se tahtoo olla ikuinen ongelma, kun on tällaiset hyvin muotoutuneet pohkeet ja vieläpä aika pitkät jalat - sukista tulee yleensä joko liian löysät tai sitten liian lyhyet. Lopputuloksena siis alas nilkkoihin valahtavat sukat. Punaisissa polvareissa oli hyvää yritystä, mutta nekin pysyvät ylhäällä vain sukkahousujen tai vastaavien päällä, eivät paljaassa sääressä. Mutta nyt näyttää ja tuntuu lupaavalta.

Jotenkin siinä arvontaa järjestäessäni ihastuin siihen värikkäämpään Zauberballiin ja melkeinpä toivoin, että saisinkin siitä reippaan väriset sukat itselleni. Ja niinhän siinä kävi! Enkä sitten turvautunutkaan luotettavaan harmaaseen Fabeliin, vaan päädyin mustaan pohjaväriin. Lopputulos on aika lailla sellainen kuin toivoinkin, varsinkin kun nuo värit menivät hauskasti limittäin ihan ilman kohdistamista. Punaiset sävyt samoissa kohdissa, keltaiset ja violetit vuorottelevat.

Mitään tiettyä ohjetta en oikeastaan käyttänyt, vaan tein nämä varpaista aloittaen ja useasti matkan varrella sovittaen omien mittojen mukaan. Kantapää on tehty vähän tämän ranskalaisen tapaan, mutta eri silmukkamäärillä, shadow wrapseja käyttäen ja vahvistettuna, melkein identtisesti yllärisukkien kanssa. Muhkean pohkeen polvisukkien ohjetta vilkuilin, mutta ne on tehty ylhäältä alas ja paksummasta langasta. Jotain samaa näissä on myös Mittatilauspolvareiden kanssa, mutta kantapää on tosiaan vähän erilainen ja varteen tein lisäyksiä tiheämmin ja huomattavasti enemmän. Se kaikkein oleellisin seikka ylhäällä pysymisen kannalta on napattu punaisiin sukkiin käytetystä German Stocking -ohjeesta (tosin eri suuntaan): ennen yläreunan resoria kavensin takana keskellä silmukoita jyrkästi pohkeen muodon mukaisesti. Sitten tein vielä napakkaa resoria sen verran pitkästi, että tarpeen vaatiessa voin taittaa sen kaksinkerroin kuminauhakujaksi. Toivotaan, että sukat pysyvät ylhäällä ilman sitäkin.

Näistä jäi sen verran onnistunut olo, että tekisi melkeinpä mieli tehtailla lisää polvisukkia. Saas nähdä jaksanko, kun onhan noissa muutama silmukka neulottavana.

Ohje: sieltä täältä + omasta päästä varpaista varteen

Lanka: Drops Fabel (100 grammaa mustaa) ja Schoppel-Wolle Zauberball, väri Fuchsienbeet (77 grammaa)

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Syyspolvarit

Raita ja pitsi ne yhteen sopii

Kesä ja huivit. Ne näyttävät kuuluvan käsityörintamalla erottamattomasti yhteen. Vaikkakin tämä huivi taitaa päätyä enemmän talvikäyttöön, kun tuo alpakka on niin mahdottoman lämmintä. Ja oikeasti aloitin tämän tekemisen jo huhtikuussa, ja sain valmiiksi kuukautta myöhemmin.

Tässä raitojen ja pitsireunan yhdistelmässä on jotain tosi kaunista. Juuri ennen tämän huivin aloittamista sain valmiiksi vähän samantyylisen Cladonian ja muitakin vastaavia malleja on katseltu sillä silmällä. Ja toisaalta myös muita Heidin malleja riittää lempparilistalla jo melkein jonoksi asti. Koskahan näitä kaikkia ihania vaan ehtisi käyttää, sitä en tiedä.

Sovelsin taas ohjetta hieman ja tein lisäykset eri tavalla (koska en halunnut reikiä), käytin pienempiä puikkoja (koska on löysähkö käsiala) ja jätin ylimääräisen langankierron reunassa tekemättä (koska olen opetellut löysäilemään reunassa muutenkin). Raitoja tein muutaman enemmän ja reunakaavion toistin neljästi eli niin monesti kuin kahdesta kerästä harmaata alpakkaa pystyi. 

Väriyhdistelmästä tuli mukavan rauhallinen. Molempia värejä on ehkä saatava lisää varastoon.

Ennen pingotusta huivi oli epäilyttävän pieni mytty, mutta suureni kasteltuna mukavan kokoiseksi. Sitten muutama muistutus itselle: kannattaa katsoa mallikuvia ennen kuin alkaa viritellä nuppineuloja reunaan, ettei tarvitse monta kertaa pingottaa. Valotkin on ihan hyvä sytyttää ennen tätä operaatiota. Ja ennen kaikkea: kannattaisi oikeasti hommata ne paremman pingotusvälineet.

Ohje: Meadow Grass / Heidi Alander (ilmainen ohje)

Lanka: Drops Alpaca, vaalea harmaa (melkein kaksi kerää) ja tumma oliivi (vajaa kerä)

Puikot: 3,5 KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Ruoho laulaa

Jotta muistaisin

Mun on jo pitkään ollut tarkoitus esitellä tämä tärkeä osa neulekirjastoani, mutta se on jotenkin vaan jäänyt. Kerran olen tämän kirjan ohimennen maininnut, mutta parempi esittely on unohtunut. Huomasin myös, että blogin 1-vuotissynttärit lipsahtivat ihan huomaamatta ohi maanantaina, eli nythän on ihan passeli aika tähän esittelyyn. Hmph, huomasin myös, että mulla on edelleen kesken tuo sama petroolin värinen villatakki kuin oli vuosi sitten.

Kannessa täti puuhaa... jotakin?

Mutta tähän kirjaan siis. Idean varastin törkeästi Ankkalammelta joskus viime vuonna. Tosin kirjastani löytyy kaikenlaista, niin vanhojen kertausta kuin uuden suunnitteluakin, ja nuo omat projektit ja langathan tekevät tästä kirjasta täysin uniikin.

Sanallinen virkkausohje muutettuna kaavioksi.

Tämän projektipäiväkirjan viehätys lienee osa samaa ilmiötä kuin se, että tykkään esimerkiksi keriä lankani käsin ja käyttää mieluummin karttakirjaa kuin nettiä (hoviasiakas ainakin tietää tämän). Ravelry on tosi kätevä, mutta onhan tämän kirjan selailussa paljon enemmän viehätystä: pääsee hipelöimään lankanäytteitä ja muistelemaan ihan konkreettisesti, mitä on tullutkaan tehtyä. Kirjasta löytyy

onnistuneita projekteja,

päähänpinttymiä ja pakkomielteitä,

hyviä lankahankintoja,

 

hyödyllisiä muistiinpanoja,

ja pieniä pettymyksiäkin.

Ihan jokaista sukkaa en jaksa tähän merkitä, mutta kaikki sellaiset projektit, joissa on jotain merkitsemisen arvoista. Ainoa huono puoli on se, että lankanäytteet tuppaavat tekemään kirjasta jo tässä vaiheessa niin paksun, että kirjoittaminen on välillä hankalaa. Mutta joka tapauksessa, minun suosikkikirjojani on tämä! Löytyykö muiden kirjahyllystä tällaisia?

Pipoi

Viime vuoden kollaaseista löytyi ainakin kaksi pipoa, joista jostain syystä unohdin täällä kertoa. Siis nämä:

Keltainen pipo ei ole luonnossa noin keltainen enkä minä ehkä ihan noin kalpea, mutta näiden kuvien on nyt kelvattava. Tuosta toisesta taas en edes jaksanut ottaa parempia kuvia. Se on Rikke-kokeilu puretusta Maija-langasta, eikä siitä sitten sen enempää. Vaikka hyvä se on päässä kyllä.

Kellertävän pipon juju taas ei näy päällepäin vaan löytyy sisäpuolelta. Se on nimittäin tuplapipo nimeltä Citadel. Periaatteessa sitä siis voisi pitää myös tuo harmaa puoli ulospäin, mutta omasta sisäpipostani tuli vähän liian pieni tähän tarkoitukseen. Samasta syystä pipo ei pysy päässä ihan niin hyvin kuin haluaisin, vaan pyrkii kovasti ylöspäin. Saattaa olla, että teen vielä joitain korjaustoimenpiteitä, sillä muuten tuo on hyvä idea. Ja lämmin tuo kyllä on, kun keltainen on alpakkaa ja harmaa merinoa.

Malli oli kiva ja nopea neuloa, mutta jättäisin seuraavassa versiossa kummallisen neljän silmukan lisäyksen mallineuleen alusta tekemättä ja sen sijaan lisäisin nuo silmukat jo alkuperäiseen silmukkamäärään. Tämä siis muistiin itselle.

Ohje: Citadel (ilmainen ohje)

Lanka: Hjertegarn Vidal Alpaca (okrankeltainen) ja Wollmeise Pure (WD Im Jahr der Ratte)

Puikot: 3,5 mm pyöröt

Ravelryssä: Rotta piilossa