Askarrellaan paskarrellaan sielu

En yleensä innostu näistä pörröisistä langoista ollenkaan, mutta pitihän se oma Kalastajan vaimon pipo saada. Lankaakaan en lopulta pystynyt vastustamaan, kun olin sitä hetken kaupassa hipelöinyt.

Alkuperäisestä ohjeesta tässä ei ole kyllä langan lisäksi noudatettu oikeastaan mitään, koska ensinnäkään en halunnut tehdä pipoa tasona (hullun hommaa!) ja toisekseen halusin reunaan resorin. Mallia otin Prosessineulojan versiosta, mutta silmukkamääräni oli suurempi ja puikot pienemmät. Resorinkin tein kierretyin silmukoin ja vähän korkeammaksi. Kavennukset sentään tein suunnilleen samalla tavalla.

Tulipas tästä kiva pipo. Ei kutita yhtään tällaista herkkänahkaistakaan eikä paina juuri mitään. Tarkalleen painoa on 21 grammaa. Ravelry-projektiin pääset tästä.

P.S. Viime päivien angorakohusta sen verran, että Rowanin käyttämän angoran eettisyydestä ja alkuperästä löytyy tietoa täältä.

Bo Ssäm

Hauduttelin eilen kuusi tuntia possun etuselkää ja tein sillä välin muutaman nopean lisukkeen ihan suoraan näiden hesarin ohjeiden mukaan. Jo toista kertaa tänä syksynä, kun se on vaan niin hyvää ja helppoa.

Täällä on liian pimeää kuvaamiseen.

Sopii syötäväksi joko salaatinlehteen käärittynä tai pulled porkin tyyliin sämpylän välissä. Voin myös kertoa, että inkivääri-kevätsipulikastike on hyvää seuraavana aamuna leivän päällä.

Suosittelen kokeilemaan, jos tykkäät

- suussasulavasta lihasta

- inkivääristä

- näpertelyruoasta

- etikkaisista mauista.

Mun lapasista tuulee läpi

... totesin sunnuntain tuulisessa säässä. Mutta eipä tuule enää.

Tein nimittäin tällaiset alpakkaiset sisälapaset viime talven lemppareihini, jotka ovat aika ohuet ja jo vähän käytössä löpsähtäneet. Kasasin näitä varten läjän Drops Alpacan jämiä ja aloin säveltää. Pääväristä on tehty aiemmin Still Light ja Wurm, lime on Color Affectionin ja kellanvihreä kämmekkäiden jämää.

Langan menekin arvioin ihan summassa. Kellanvihreä meni kokonaan (+ pari raitaa täydestä kerästä), limeä jäi vielä vähän. Jotain on tullut menekistä opittua, koska pääväriä jäi jäljelle ehkä kolmen metrin pätkä. Vähän jännitti toista peukaloa tehdessä.

Tein peukalon intialaisella peukalokiilalla, koska sitä olin käyttänyt alkuperäisissäkin. Täytyy muistaa tämä jatkossakin, koska mun peukaloihin sen malli istuu parhaiten. Puhumattakaan siitä, kuinka helppo se on tehdä.

Aika hyvät näistä tuli. Tarkoituksella vähän niukat, että mahtuvat noiden toisten alle. Ihanan pehmoiset ja lämpöisen tuntuiset. Ja noiden Noro-lapasten alle ne menevät. Ravelry-projektiin tästä.

Marraskuun uni

Pingotus teki jälleen kerran tehtävänsä ja epämääräisen näköisestä mytystä tuli juuri sopivan kokoinen huivi.

Ihan niin suuri huivista ei tullut kuin ohje sanoo, koska a) käytin hieman pienempiä puikkoja ja b) pingotusvälineeni ovat edelleen vajavaiset. Lankaa oli käytettävissä ainoastaan yksi vyyhti, joten pitsireunus jäi yhtä reikäkerrosta vajaaksi. Hyvä tämä on kuitenkin näinkin.

Langastakaan ei ole pahaa sanottavaa. Täytyy varmaan hankkia lisääkin Pirkkalankaa, kun nyt tiedän sitä olevan myynnissä ihan tuossa naapurissa.

Tämä oli oikein rentouttavaa neulottavaa, koska ohje oli helppo oppia ulkoa ja koko huivissa ei ole ainoatakaan nurjaa silmukkaa. Suosittelen!

Ohje: Kuun Uni / Villaviidakon Emma

Lanka: Pirkanmaan kotityön Ohut Pirkkalanka, väri 110.

Puikot: 4,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Oranssi kuu

Reikä sukassa

Huoh, täytynee sittenkin opetella parsimaan. On nimittäin käynyt niin, että yhden lempisukkaparini toinen sukka on kulunut puhki päkiän kohdalta. Normaalisti tekisin tässä kohtaa uudet, mutta Wedgeistäni en kyllä luovu. Ja mitä opin tästä: enää en tee sukkia vahvistamattomasta langasta, vaikka sen nimessä mainittaisiinkin sana sukka.

Välähdyksiä

Pingotusta.

Hihoja puuttuu.

Ainaoikeaa.

Onko oranssi hyvä raitaväri?

Saksalaiset

Hahaa, sainpas selätettyä tämän sukkaprojektini isotöisimmän parin! Meinasi käydä niinkin klassisesti, että toinen sukka jää tekemättä, mutta tällä viikolla päätin viimein rutistaa menemään. Sukat on siis aloitettu yli kaksi kuukautta sitten. Eihän näissä mitään vaikeaa ollut, ainoastaan loputtomalta tuntuva määrä silmukoita neulottavana.

Alku näiden sukkien kanssa oli kieltämättä hankala. Kaikesta mittailusta ja mahtavista kokotaulukoista huolimatta onnistuin tekemään sukan ensimmäisestä versiosta niin valtavan, että purkamaanhan siinä jouduttiin jostain puolisäärestä asti. Seuraavaksi pienempi koko osui lähes kohdilleen ja vaikka näissä ehkä pieni pussi muodostuukin pohkeen paksuimpaan kohtaan, olen ihan tyytyväinen.

Hankalin osa palmikkokuviosta on loppujen lopuksi aika pieni, siis tuo ylimmäksi jäävä osa. Kantapäähän ja jalkapöytään jatkuvat palmikot ovat ihan simppeleitä eikä niihin mitään kaavioita tarvitse katsoa. Näyttää siis vaikeammalta kuin onkaan.

Erityisesti pidän tuosta helmineuleen hitaasta levenemisestä ja palmikon jatkumisesta kantapäähän - tyypillistä Cookieta.

Lankana käytin ensimmäistä kertaa Stepiä enkä ole ihan varma, mitä mieltä siitä olen. Jotenkin liukkaalta se tuntui kutoessa, mikä varmaankin johtuu Aloe Vera -käsittelystä. Melko siistiä jälkeä sillä kuitenkin sai aikaan.

Ihan kelpo sukat siis. Täytyy toivoa, että nämä pysyvät jopa ylhäällä pohjemuotoiluiden ansiosta.

Ohje: German Stocking / Cookie A.: sukkia. rakkaudella.

Lanka: Austerman Step Classic, väri 1004. Menekki 163 grammaa kokoyhdistelmään J3, V5, 41.

Puikot: 2,25 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Punaiset polvisukat

Saattaa sisältää sukkia

Täällä on viime viikkoina ollut taas vaihteeksi pystyssä sukkatehdas. Ihan tavallisia ohuita sukkia kahden millin puikoilla, omalla peruskaavalla. Ei siis yhtään mitään jännittävää.

Yksi pari meni lahjaksi nelikymppiselle. Kokeilin näissä raitalankana Hjertegarnin Snake-lankaa, joka muodosti ihan hauskoja kuvioita. Ehkä toimisi ainoana lankana paremmin, mutta mulla sattui olemaan sitä ainoastaan yksi kerä, joten tällä kertaa näin. Musta lanka on ikivanhaa Tico ticoa.

Ravelryssä: Käärmeenkesyttäjä

Toisen parin tein tämän kodin toiselle sukankuluttajalle. Laskeskelin, että olen näiden muutaman vuoden aikana tehnyt hänelle vain kolmet sukat siinä missä itselleni, ööh, varmasti useampia kymmeniä. Ehkä oli siis aikakin... Näissä on lankana Hjertegarnin ohuempi Camouflage, koska maastokuviot ovat saajalle mieleen. Kuva nyt on mitä on, kun sukat piti saada heti käyttöön. Sivuhuomautuksena: on muuten aika puuduttavaa tehdä sileää neuletta olevia koon 46 sukkia ohuesta langasta.

Ravelryssä: Maastoutumissukat

Kolmas sukkapari tuli omiin jalkoihin. Näihin käytin samaa mummon lahjoittamaa Tico ticoa kuin Karkkisukkiin sekä valkoista Fabelia. Raitasukilla on aina piristävä vaikutus, sekä puikoilla että valmiina - niinpä nämäkin oli pakko tehdä, vaikka sukkapyöröt olivatkin kiinni toisissa sukissa. Käytin siis täysin poikkeuksellisesti sukkapuikkoja, jotka ovat saaneet olla syrjässä viimeisen vuoden ajan. Nimensä sukat saivat sitkeästä korvamadosta, vaikka taitaahan nuo väritkin nimeen sopia.

Ravelryssä: Mannapuuroa ja mansikkaa

Neljäs pari on vasta tulossa. Kyseessä on kuitenkin niin tavalliset sukat, että en viitsi odottaa niiden valmistumista ennen tämän kirjoittamista: mustavalkoraitaiset sukat samoihin jalkoihin kuin maastokuvioisetkin. Innoittajana paikallinen jalkapallojoukkue, lankana valkoinen Katia Laine Nylon ja musta Tico tico. Koko jälleen 46, mutta eteneminen nopeampaa raitojen ansiosta.

Ravelryssä: TPS