Pakkaspäivän piristys

Kokeilin sitten tiimalasikantapäätäkin, suunnilleen samoilla kiilamuokkauksilla kuin testisukissa. Oli joku ohjekin alkuun käytössä, mutta en saanut sillä riittävän siistiä jälkeä, joten ensimmäinen kantapää meni purkuun ja tein uuden omalla tyylillä. German short rows tekniikkana, mutta tuplasilmukat ikään kuin tuplana, jotta reikiä ei tulisi. Melko hyvin toimi ainakin tällä langalla. Tiimalasin silmukkamääriä tarttis ehkä vähän vielä säätää, kun nyt tuo meinaa vielä pussittaa hieman.

Lanka on sellainen aarre, että se on saanut odotella elokuusta saakka sopivaa ideaa. Samaa lankaa erivärisenä kuin aiemmissa kantapäätestailuissakin. Näihin sukkiin raidat osuivat melko lailla täydellisesti, mutta yhden raidan verran jouduin pätkäisemään molempien kantapäiden jälkeen pois, kun kerrankin halusin täsmätä raidat juuri oikein. Sepä ei haittaa, koska molemmista pätkistä saa varmasti raidan verran tämän vuoden joulukalenterisukkiin!

Malli: varpaista varteen 72 silmukalla, tiimalasikantapää 6 silmukan kiiloilla

Lanka: Trailing Clouds Nimbus, väri Primary/Secondary

Puikot: 2,0 mm

Ravelryssä: Primäärireaktio

brk, brp, brkyobrk

Jaa mitä sanoinkaan siitä patenttineuleen koukuttavuudesta? No, lauantai meni pitkälti siinä, että seurasin uutisia ja neuloin patenttia. Ensimmäinen yritys meni purkuun (isoin koko oli aivan liian iso), mutta toisella kertaa onnistuin. Piposta tuli vallan nätti. Ehkä vähän liian pitkä mun makuun, koska se jää hassusti törröttämään päälaelta, jos ei muista asetella. Mutta muuten hyvä. Ja todella yllättävän helppo neuloa. Vaikka pakko antaa sellainen vinkki, että ei kannata pudottaa silmukkaa, kun neuloo patenttia, ei todellakaan.

Tämä ohje oli tyrkyllä ilmaiseksi jokin aika sitten ja hetihän sen latasin itselleni. Ensi vilkaisulta totesin, että ei tule onnistumaan, en ymmärrä tästä yksinkertaisesti mitään. Mutta apuun tulivat Stephen West ja kauluri, joka toimi oikein hyvänä oppituntina peruspatenttiin. Ei tässä pipossakaan käytetä mitään sen kummempia tekniikoita, kunhan nuo muutamat hassut lyhenteet opettelee (ks. otsikko). Vähän niin kuin opettelisi uutta kieltä ja sehän on aina hauskaa.

Ohje: Liguria / Katrin Schubert

Lanka: Drops Karisma, yksi kerä harmaata ja yksi kerä sinistä (värikartan mukaan tämä on tumma sinivihreä, mutta mulla on sitten ehkä silmissä vikaa)

Puikot: 3,5 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Liguuri

Patenttiratkaisu

Jonakin harmaana maanantaina sitä saattaa havahtua käsissään kaksi lankakerää, jotka ovat lojuneet laatikossa odottamassa sopivaa projektia ja jotka näyttävätkin yhtäkkiä hauskoilta yhdessä. Sitten sitä huomaa opettelevansa uudelleen patenttineuletta, jota ei takuulla ole tällä vuosituhannella neulonut silmukkaakaan. Ja sitten sitä yllättää itsensä neulomasta kauluria, jollaista ei ole tainnut omistaa, noh, lähemmäs 30 vuoteen. (Tähän ei lasketa tuubihuiveja yms., koska kauluri on kauluri.)

Aloitus piti tehdä varmaankin kolme kertaa, ennen kuin reuna oli tarpeeksi löysä (tähän tarvittiin puikot kokoa 7) ja muuten näytti tarpeeksi hyvältä. Sen jälkeen homma eteni vauhdilla, koska patenttiin jää koukkuun. Pahasti. Ja ohje on helppo ja hauska. Tekisi mieli tehdä lisää kaulureita, mutta yksi varmaankin riittää.

Koska epäilin langan riittävyyttä, tein tästä vähän matalamman kuin ohjeessa, mutta tuota paksumpaakin lankaa jäi kyllä ihan reilusti jäljelle. Toisaalta, tästä tuli juuri passelin kokoinen näin; kauluri yltää juuri sopivasti olkapäille saakka. Nyt saisi tulla pakkaset, koska haluan päästä testaamaan tätä käytännössä. Veikkaisin, että lämmittää.

Ohje: Askews Me Dickey / Stephen West

Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka, väri Vilja & De Rerum Natura Gilliatt, väri Confiture De Rose (huh, miten pitkät nimet!)

Puikot: 4,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Kierokaula

Villit kurpitsat

Tämän sukkaohjeen vapautumista odottelin varsin innokkaasti keväästä asti ja sukat pääsivätkin puikoille heti samana päivänä, kun se oli mahdollista. Ja olipas kiva ohje! Näyttää paljon vaikeammalta kuin onkaan, vaikka vaatiihan tuo intarsia pyörönä pientä kieputtelua ja kääntelyä. Nopeasti se alkoi kuitenkin sujua ihan rutiinilla ja pitsikuviokin oli helppo oppia ulkoa. Suosittelen!

Kuviolangaksi valikoitui minivyyhtivaihdosta saatu oranssi pallero Väinämöistä, koska se näytti niin nätisti sopivan harmaan kaveriksi. Oranssia lankaa kului vain yksitoista grammaa, joten tämä on oikein hyvä sukkaohje kivojen jämälankojen käyttämiseen.

Ohje: Villiviini / Tiina Kuu (ilmaisohje). Omissa sukissani on varressa 72 silmukkaa, jalkaterässä 70.

Lanka: harmaa Drops Fabel ja Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Kurpitsa

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Villikurpitsa

Hunajainen Dexter

Täytyy sen verran selventää tuota edellisen villapaidan saamaa tuomiota päätyä kotipaidaksi, että syynä ei ole ulkonäkö, vaan ihan tämä oma lämminverisyyteni. Takuulla tukehtuisin paksuhkossa alpakkapaidassa milloin tahansa muulloin kuin paukkupakkasilla tai sitten täällä vähän viileämmässä sisäilmassa.

Tämä uusin neuleeni sopiikin siksi paremmin muualla käytettäväksi (ja saa virheellisesti tunnisteekseen "villatakki", vaikkei ole villaa nähnytkään). Pellavainen neule on ollut suunnitelmissa niin pitkään, että en edes muista, mutta tässä se nyt on! Pitkällisen harkinnan tulos värin suhteen, kun taas tuo malli pääsi heti ilmestyttyään suosikkilistalle. Väriä olen katsellut sillä silmällä netissä ja TitiTyyssä, mutta ostoskoriin se lopulta päätyi, kun bongasin hyvän alen. Tämä väri onkin aika jännittävä, koska se on eri kaupoissa nimetty toffeeksi, hunajaksi ja miksi lie, minkä ymmärtää kun näkee sen luonnossa ja eri valaistuksissa. Nappien väri on kohdillaan päivällä, mutta illalla ihan väärä, koska lanka alkaa vihertää.

Lanka oli oikein mukavaa neuloa, vaikkakin solmuja löytyi jonkin verran ja käyttäytyminen pesussa oli pieni mysteeri. Jännittävää on myös vaihteeksi se, miten painavalta tällainen puuvilla-pellava tuntuu noiden kaikkien ohuiden villaisten jälkeen. Ohjetta puolestaan voi vain kehua jälleen kerran: yksinkertainen malli pienillä jujuilla yläosassa ja helmassa; ei mitään vaikeaa, vaan melko aivotonta neulottavaa suurimmaksi osaksi. Helmaan ja hihoihin lisäsin hieman mittaa, mutta muuten tein muistaakseni ihan ohjeen mukaan. Vähän kiinnostaisi kutoa tämä sama malli vihreänä (tai sitten verenpunaisena nimen vuoksi, mutta ehkä se ei ole ihan mun väri).

Ohje: Dexter / Isabell Kraemer

Lanka: BC Garn Allino, vähän vajaat kymmenen kerää väriä 21

Puikot: 3,25 ja 3,5 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Dexter

Testing, testing

Pitkästä aikaa vuorossa kantapäätestailua! Pitkään on ollut tarkoitus kokeilla, miten saisin raitalankoihin passelista, jälkikäteen tehdystä kantapäästä tilavamman eli omaan jalkaan istuvan. Ensimmäinen kokeilu onnistui yli odotusten, joten listaan yksinkertaiset niksit tähän muistiin.

Silmukat poimittu talteen merkkilangan molemmin puolin.

Oleellisin asia: kantapäähän tarvittiin enemmän silmukoita kuin puolet sukan silmukkaluvusta. Siispä lisäsin kuuden silmukan kiilat molemmin puolin ennen kantapään merkkilankaa. Lisäykset tein joka toisella kerroksella, samoin kavennukset heti merkkilangan jälkeen. Ensimmäisen sukan kantapään tein valmiiksi ennen kärkikavennuksia, jotta pääsin sovittelemaan ja säästyin turhalta purkamiselta.

Kantapään nauhakavennukset tein seuraavasti: ensin kaikilla silmukoilla sileää kaksi kerrosta. (Kulmista poimin pari ylimääräistä silmukkaa ja kavensin ne seuraavalla kerroksella pois.) Sitten pari ensimmäistä kavennusta joka kolmannella kerroksella, ja seuraavat joka toisella, kunnes jäljellä oli 25 silmukkaa molemmin puolin. Loput kavennukset tein joka kerroksella, kunnes jäljellä oli 13 silmukkaa molemmin puolin. Nämä silmukoin yhteen. Kavennuksien etenemisen päätin ahkeran sovittelun perusteella - voi olla, että joka toisella kerroksella kaventaminenkin olisi ollut ihan hyvä ratkaisu, mutta testisukkiin tuli nyt tehtyä tämmöinen pyöristetty versio.

Tästä onkin hyvä jatkaa kehittelyä kantapään kautta.

Lanka: Sirdar Heart & Sole, väri Hyper Hyper

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Kantapäätesti