Valmista vapuksi

Google kertoi mulle juuri tämän tekstin otsikkoa pohtiessani, että Cladonia tarkoittaa torvijäkälää. Turha kai yrittääkään kehitellä tästä mitään aasinsiltaa - tulin vain kertomaan, että mulla on uusi, ihana huivi.

Huivi, joka on ollut suosikkilistalla jo pitkään ja kerran aikaisemmin aloitettukin. Silloin meni lankavalinta pieleen, mutta nyt osui täysin nappiin.Väritkin ovat ihan mun värejä, petroolia ja maitosuklaata.

Pääosin samasta langasta tehty syksyisempi huivini on ollut ahkerassa käytössä, koska se on NIIN pehmoinen eikä paina juuri mitään, mutta silti tosi lämmin. Veikkaan, että tästä uudestakin tulee yksi suosikeista.

Koska isot huivit ovat edelleen mieleeni, tein tästäkin reilusti isomman version. Suurentaminen on helppoa, kunhan lisäilee "kiiloihin" silmukoita seitsemällä jaollisen määrän, jotta se sopii pitsireunuksen kanssa yhteen. Tässä huivissa tuo määrä on 42.

Reunapitsin värinvaihtoihin katsoin mallia joistakin ravelry-projekteista, kun halusin korostaa noita aaltoilevia reikäkerroksia. Nyt olen myös tyytyväinen, että jaksoin pinnistellä nuo reunimmaiset lenkuratkin valmiiksi asti. Siihen meni kauan, mutta lopputulos on kaunis.

Ohje: Cladonia

Lanka: Malabrigo Lace, värit Tuareg ja Rich chocolate, yhteensä vajaa 80 grammaa

Puikot: 3,5 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Suklaaraita

Vaikka tarjosit vain salmiakkia

Toinen mökkikäsityökin valmistui viikonloppuna. Ja voi kuinka ihana sukkaohje tämäkin taas oli! Selvää lempisukkamalliainesta.

Innostuin nyt jostain syystä tekemään näitä saman suunnittelijan malleja putkeen, kun ovat niin kivoja. Näissä sukissa (ja niissä muissakin) parasta on, että ne ovat yksinkertaiset tehdä, mutta ehkä juuri siinä yksinkertaisuudessaan niin näyttävät ja kauniit.

Ja nämähän oli ihan pakko tehdä vihreästä langasta, jota sattui lankalaatikosta löytymään. Lankakin on muuten ihan lemppariainesta sukkiin! Ihan en taaskaan saanut tuota vihreän sävyä vangittua, vaikka aurinko sattuikin sopivasti paistamaan vaatehuoneen oveen, joka siis sai tällä kertaa toimia kuvauksen taustana. Väri on oikeasti vielä keväisempi, sellainen kirkkaampi herneenvihreä.

Hyvää kirjan ja ruusun päivää!

Näitä sukkia voisi kyllä tehdä lisääkin, vaikka kuinka monet. Ehkäpä tässä on myös lahjasukka-ainesta? 

Ohje: Oi Ihana Toukokuu (fingering) / Tiina Kuu (ilmainen ohje)

Lanka: Opal Uni 4, väri 1990

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: On siis kevät

Kartalla

Ensin tulivat sormikkaat, sitten sukat ja lopulta paita. Sunnuntaina näin nämä kämmekkäät juuri kun olin pohdiskelemassa uutta jämäprojektia ja hiplailemassa lankavarastojani. Siitä se ajatus sitten lähti.

Valmista tuli parissa illassa. Tein kämmekkäät muuten ihan ohjeen mukaan, mutta joustimen oikeat silmukat neuloin kiertäen (yläreunaan käytin pienempiä puikkoja, ettei repsottaisi pahasti) ja peukalolle tein lisätilaa 17 silmukan kiilalla. En tiedä, onko mulla jotenkin isot peukalot, mutta yleensä nuo kiilattomat mallit eivät näihin käsiin suostu istumaan, joten en edes viitsinyt sellaista kokeilla.

Näistä tuli niin kivat, että ideoita jämälankojen käyttöön alkoi pulpahdella ihan uudella tavalla. Eihän niitä kaikkia ole pakko piilottaa sukkiin! Tai toisaalta, tätä ideaa voisi soveltaa juuri niihin jämäsukkiin. Jatkoa seurannee siis. Mietiskelin jo seuraavia väriyhdistelmiä, jotka voisivat olla vaikkapa tällaisia:

Ohje: Värikartta / Heidi Alander (ilmaisohje)

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, värit Hopea, Okra, Itämeri ja kaksi Eiku-väriä (vihreä ja tumma lila). Valmiit kämmekkäät painavat 35 grammaa, mutta lankakerien paino sanoo jotain muuta; jossain vaiheessa siis on tullut joko lasku- tai punnitusvirhe.

Puikot: 2,25 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Väiskin väreissä

Lankalauantai, sukkasunnuntai

Pääsiäisen kunniaksi tartuin kolmesta Cookie-sukkaparista (In and Out, Clandestine ja Stalagmite) jääneisiin jämälankoihin ja tein lyhytvartiset raitasukat.

Tuli aika kivat pääsiäissukat! Jämiä tietenkin jäi vielä vaikka kuinka, joten saatanpa tehdä samanmoisia lisääkin.

Malli: oma perus varresta varpaisiin, 64 silmukkaa, raidat 5-1-3-1

Lanka: Wollmeise Twin, värit Zarte Knospe, Amethyst Dark (WD) ja Minze

Puikot: 2,25 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Pääsiäisen jämät

Kuuluuko täällä valaan laulu?

On hieman nuhjuinen olo, sillä vietin tänään reilut viisi tuntia bussissa matkalla mökiltä takaisin Turkuun. Mökillä oli ensin pari sateista päivää ja sitten pari aurinkoisempaa - oli jopa niin lämmintä, että tuli istuttua ulkonakin neulomassa. Yksi pari sukkia tuli valmiiksi, kun ensin hain ihanasta paikallisesta lankakaupasta lisää lankaa kärkikavennusten kohdalle ehtineeseen toiseen sukkaan. Ja pari Louhittaren vyyhtiä tämän lisäksi.

Matkakäsityönä oli jotain tuttua ja turvallista, jotta bussissakin olisi helppo vaan posottaa menemään. Eli ihan perusraitasukat Fabelista ja Norosta. Kuvauspaikoista oli suorastaan runsaudenpulaa.

Lanka: Drops Fabel (harmaa) ja Noro Kureyon Sock, väri 256

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Räsymatto

Olin onneksi varautunut useammallakin reissukäsityöllä, koska nuo ensimmäisethän valmistuivat jo parin päivän jälkeen. Keskeneräisissä on eräs tietty teema, joka jatkunee näidenkin jälkeen:

Vajaan viikon aikana ehti hyvin istuskella neulomassa ja kerimässä lankaa rantakivellä ja mökin kuistilla.

Siinä samalla tuli seurailtua vuodenaikojen vaihtumista ja bongailtua kevään merkkejä.

Kyllä se kovasti keväältä näyttää, mutta näyttäköön. Aion tehdä silti lisää villasukkia, kun kerran intoa riittää.

Ei mikään nappisuoritus

Tulipa taas todistettua, ettei pitäisi väsyneenä aloittaa mitään itselle vähän vieraampaa hommaa. Tai ainakin sitten kannattaisi noudattaa ohjeita.

Yllätin itseni ensin kangaskaupasta, sitten penkomasta omia kangasvarastoja ja lopulta ompelukoneen edestä. Ensin meni ihan hyvin, selvisin suht kunnialla jopa vihaamastani kankaiden leikkausvaiheesta. Silitysraudankin jaksoin kaivaa esiin. (Minähän en siis silitä mitään. Ikinä.) Mutta sitten. Ompelin kankaat väärinpäin vetoketjuun. Sen sauman jouduin ratkomaan. Katkaisin ompelukoneen neulan. Unohdin lukea ohjetta kriittisellä hetkellä.

Vähän aikaa kirottuani päätin jatkaa loppuun asti väärin. Sain aikaan ihan kivan vuorillisen projektipussukan.

Ei siitä tullut mitään sinnepäinkään, mitä piti, mutta loppujen lopuksi tuo on juuri hyvä parin sukankutimen kokoinen pussi. Sopii hyvin toisen, ostetun pussin seuraksi. Ja kaikeksi onneksi kankaita (näitä samojakin) riittää vielä vaikka kymmeneen oikeanlaiseen pussiin.

Siitä piti tulla: Boxie Pouch

Mustavalkoinen kangas omasta varastosta, pallokangas Eurokankaan löytölaarista.

Raidallinen villatakki

Mallailin tuossa vajaa kuukausi sitten sukkalankojani yhteen sillä silmällä, että josko niistä saisi tehtyä yksinkertaisen, raidallisen villatakin. Löysin mukavan väriyhdistelmän ja takki olikin neulottu parissa viikossa. Nappien ompelu paikoilleen otti oman aikansa ja tänään sain viimein langatkin pääteltyä.

Yhden koon ohjeeseen piti tehdä muutamia muutoksia, jotka kirjasin ylös ravelryyn. Suurimpina muutoksina tein kaarrokkeessa yhden lisäyskerroksen enemmän ja samoin helmaa kohti mennessä enemmän lisäyksiä. Jatkoin myös raidoitusta hihoissa alas asti. Ja kun kerrankin päätin täsmätä raidat samoihin kohtiin hihoja varten, niin eikös vaan langassa ollut juuri siinä kohtaa eripituiset pätkät värejä. Nappirasiasta löytyi kahdeksan samanlaista, kun olisi tarvittu yhdeksän. Noh, pikkujuttuja.

Tästä tuli sen verran kiva perusneule, että seuraavaankin takkiin on jo langat valittuina. Siitä tulee sinisävyinen. Pitää sitä varten vielä hieman laskeskella noita kaarrokkeen lisäyksiä uudelleen ja lisätä hihoihin pari silmukkaa, että alle mahtuu pitkähihainenkin paita paremmin. Muuten tästä tuli just hyvä.

Ohje: Mon petit gilet rayé (ilmainen)

Lanka: Hjertegarn Sock Wool (alle 3 ja puoli kerää tuommoista okrankeltaista) ja Schoppel-Wolle Zauberball (130 grammaa väriä Schokocreme)

Puikot: 3,0 mm ja 3,5 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Pieni raitatakkini 

Musta kissa

"... toivoisin että et ilmestyisi ja häviäisi tuolla tavalla edestakaisin. Minua aivan huimaa, kun menet ja tulet noin yhtäkkiä.

- Hyvä on, sanoi kissa, ja tällä kertaa se hävisi hyvin hitaasti, aloittaen hännänpäästä ja lopettaen irvistykseen, joka näkyi vielä vähän aikaa sen jälkeen kun kissan muu olemus oli jo kokonaan kadonnut.

- Toden totta, tuumi Liisa, - olen usein nähnyt kissoja ilman irvistystä, mutta en ikinä ennen irvistystä ilman kissaa! Näin kamalan hassua en ole eläissäni nähnyt."

(Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa)

Illuusioneule, siinäpä tekniikka, jota on pitänyt kokeilla jo pitkään. Ravelryssä surffaillessa törmäsin sitten näihin kissasukkiin ja päätin kokeilla.

Tekniikkahan on hyvin yksinkertainen: oikeiden ja nurjien silmukoiden avulla luodaan laaksoja ja kohoumia, jotka näyttävät tietystä kulmasta katsottuina kuviolta, mutta suoraan edestä pelkiltä raidoilta. Neljän kerroksen periaate on tiivistettynä tämä:

1. kuviovärikerros: kaikki oikein

2. kuviovärikerros: kuviosilmukat nurin, muut oikein

1. pohjavärikerros: kaikki oikein

2. pohjavärikerros: kuviosilmukat oikein, muut nurin

Näitä sukkia oli hauska tehdä, kun tekniikankin oppi ihan helposti muutaman kerroksen jälkeen. Jostain syystä toisen sukan tekeminen jäi kuitenkin pitkäksi aikaa muiden töiden alle, joten näissä meni kaikkiaan lähemmäs kaksi kuukautta. Käsialakin ehti siinä välissä vähän löystyä, joten toisesta sukasta tuli vähän ensimmäistä löysempi. Mutta eipä se mitään, näistä tuleekin ihan vaan kotisukat.

Ohjeesta en oikeastaan katsonut kuin tuon kissakaavion, kantapäänkin tein tällä kertaa yhdellä hyväksi havaitulla mallilla. Sen olisi tosin voinut aloittaa muutamaa kerrosta aiemmin, niin että varpailla ei olisi ihan noin paljon ylimääräistä tilaa.

Omistan nämä sukat eräälle komealle, mustalle kissalle, joka nykyään viilettää toivottavasti tyytyväisenä hiirten perässä Kangasalla.

Ohje: Wonderland Socks (ilmainen)

Lanka: Drops Fabel, musta ja kirsikanpunainen

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Irvikissa

Huono valinta

Eipä olekaan tullut virkattua mitään pitkään aikaan. Äsken tein yhden ruudun. Kaivelin lankalaatikkoa, josta tuli vastaan muovipussillinen puuvillalankaa ja keskeneräinen projekti. Muistelisin, että noin vuosi sitten se on aloitettu ja sitten hautautunut laatikon uumeniin.

Hautautumisen syykin muistui mieleen melkein heti, kun aloin palaa virkata: käsittämättömän huono lankavalinta. Lanka hajoaa virkatessa säikeiksi, minkä takia yhden palan virkkaaminen vei vaikka kuinka kauan, kun piti niin tarkasti keskittyä tekemiseensä. Harmi sinänsä, koska tuo on kiva malli mainiosta kirjasta. Ehkä tämä työ vielä joskus etenee sohvatyynyksi asti, mutta tältä erää pussi lankoineen sai painua takaisin lankalaatikkoon, kun alkoi niin paljon taas ärsyttää.

Liukuva Leftie

Taisin keksiä loistavan tavan käyttää kaikkia niitä ohuita, liukuvärjättyjä lankojani, joita en enää kelpuuta sukkiin, mutta joita tuolta laatikoista löytyy kyllä ihan riittämiin.

Tämän huivin ohje on odottanut toteuttamista jo jonkin aikaa, ja ensin tarkoitus olikin tehdä tämä ihan oikeista jämistä. Päätin kuitenkin tehdä ensin testikappaleen.

Testaus oli sen verran mukavaa, että saatanpa tehdä samalla idealla lisääkin huiveja. Tässä kun on se hyvä puoli verrattuna jämälankojen käyttöön, että langanpäitä on pääteltävänä huomattavasti vähemmän. Ja tulihan tuosta räikeästä liukuväristä aika kaunis harmaan langan parina.

Ohje: Leftie / Martina Behm

Lanka: 2 kerää harmaata Drops Alpacaa sekä 25 grammaa Hot Socks Spectraa (väri 75)

Puikot: 3,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Koekappale

Kuinka kolmesta tuli yksi

Kerroinkin, että oravasukkien onnistunut väriyhdistelmä sai aikaan suurempiakin visioita. Piti päästä neulomaan ja äkkiä, joten kaivoin lankavarastoistani melkein kaikki Väiskit yhtä aikaa esiin ja rupesin hommiin.

Neulomiseen käytin muistaakseni kokonaista yhdeksän päivää. Tällaisissa projekteissa ainoa huono puoli on se, että laiskalta päättelijältä tekeminen keskeytyy siinä vaiheessa, kun on enää langat pääteltävänä ja napit ommeltavana. Niitä langanpäitähän tässä paidassa riitti, mutta äsken sain jollain raivonpuuskalla ne viimein pääteltyä.

Mutta se itse neulominen: oli kivaa! Ja järjettömän koukuttavaa, kun aina piti saada yksi vaihe valmiiksi ja sitten vielä vähän seuraavaakin. Ainoa kohta, jossa vähän tökki, oli tuo "päällimmäisen paidan" helma ja sen lyhennetyt kerrokset, mutta aika kivuttomasti niistäkin selvisi. Sovelsin muuten "paitojen" helmoissa ohjetta sen verran, että neuloin muutaman kerroksen ainaoikeaa sileän sijaan, jotta reunat eivät rullautuisi.

Mallitilkkuahan en taaskaan jaksanut väsätä, joten neuloin tätä soveltaen kahden eri koon silmukkamääriä päälle sovittelun perusteella. Lankani oli nimittäin ohjetta ohuempaa, samoin puikot, eivätkä omat mitatkaan ihan istuneet ohjeen mukaisiin. Pääntielläkin sovelsin silmukkamääriä laskuvirheen takia, mutta eipä tuo mihinkään näy. Aika hyvä koko tuli, mitä nyt selkäpuolella on vähän liikaa kasvunvaraa. Hiharatkaisu on tässä mallissa mielestäni erityisen onnistunut.

Kaiken kaikkiaan voin suositella tätä ohjetta. Sopii mainiosti sellaisille yksinäisille vyyhdeille, joita on tullut ostettua ilman tarkempaa käyttötarkoitusta. Ja raidoitusta muuttamallahan tästä saa vaikka minkä näköisiä paitoja aikaan.

Ohje: 3 in 1

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, värit Hopea (180 g), Itämeri (80 g), Okra (15 g) ja kaksi Eiku-väriä (vihreää 60 g ja harmaanlilaa 47 g)

Puikot: 2,75 mm, 3,0 mm ja 3,5 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Kerrospukeutumista