Näytän sulle punarintarastaan munat

En nyt äkkiseltään keksi hullumpaa hommaa kuin yrittää ottaa tällä helteellä kuvaa itsestään villapaita päällä. Siinä ei pahemmin jaksa kameraa viritellä muualle kuin käsivarren mitan päähän. Kuvat ovat siis juuri sitä miltä näyttävätkin. Mutta: on tämä vaan kiva paita!

Tämän tekemiseen meni reilu viikko. Jostain sain sellaisen pakkomielteen, että pitäisi saada olemattoman painoinen, ylisuuri neule juuri näissä väreissä. Siinä sitten hetken ihmettelin, että mistä moinen väriyhdistelmä, mutta vastaus löytyikin ihan läheltä, selän takaa. Sohvan selkänojalla kun sattuu lojumaan oivallinen apuväline väriyhdistelmien keksimiseen.

Tämä lankahan oli jo yhden paidan verran tuttua kamaa, joten tiesin neulovani sitä aika löysästi yllättävän pienillä puikoilla. Mallitilkkukin sen kertoi, että sopivat puikot olivat numeroa pienemmät kuin ohjeen mukaiset. Paidan kooksi neuvottiin valitsemaan rinnanympärykseltään 25 cm liian väljä koko. Kokoa pienempikin olisi tainnut riittää, mutta nyt tässä on ainakin tarpeeksi tilaa myös alareunassa. Tykkään!

Kerrankin pidän myös puolipitkistä hihoista, koska tähän malliin ne sopivat. Ja parasta tässä mallissa taitaa olla tuo kauniisti rullaantuva pääntie. Helmassa sen sijaan en taaskaan tykännyt rullautumisesta (miksen ikinä muista tätä etukäteen!), joten ensimmäinen versio meni purkuun ja tein tilalle kierrettyä joustinta. Nyt pysyy helmakin kuosissaan. Ohjeesta poiketen tein joustimet myös hihansuihin. Kesäpaita valmis elokuun reissuun!

Ohje: ...a hint of summer / Isabell Kraemer

Lanka: Holst Garn Coast, värit Robin's Egg (80 grammaa) ja Silver Grey (100 grammaa)

Puikot: 3,0 mm KnitPro-pyöröt, resoreihin ja pääntielle 2,5 mm

Ravelryssä: a hint of...ice?

Puolet petäjäistä

Tavoite saavutettu: kaikki sukat on nyt pakerrettu loppuun. Tähän ei tosin lasketa lankojen päättelyä odottelevia eikä niitä sukkia, jotka eilen illalla aloitin palkinnoksi tästä suorituksesta.

Viimeisimpänä sain valmiiksi nämä ruskeat. Malli on oikein kiva, mutta ehkä sen verran yksitoikkoinen, että nämä vaativat juuri oikeanlaista mielentilaa valmistuakseen. Sukat ovat myös pikkuisen niukat omiin jalkoihin, mutta pysyvätpähän paremmin paikoillaan.

Neljä kuukautta siihen meni, että sain nämä tehtyä. Siinähän piilee pieni vaara, että kaikkia yksityiskohtia ja omia muokkauksia ei välttämättä enää toisen sukan kohdalla muista. Nämä eivät siis ole ihan identtiset, mutta ei kai tuo mitään haittaa.

Mallineule on kyllä sen verran kiva, että sitä voisi hyödyntää jossain muussakin projektissa. Pistetään muistiin siis.

Ohje: Petäjä-sukat (ilmainen)

Lanka: Opal Uni 4 ply, väri tuommoinen suklaanruskea (ylimmässä kuvassa lähimpänä todellista)

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Petäjäiset

Ennen Petäjiä tein varastoon yhdet raitasukat, joille toivottavasti löytyy jossain vaiheessa sopivat jalat. Lankalaatikkoon eksyi alkukesän alennuksista näitä tämmöisiä itsestään raidoittuvia lankoja, joista on tarkoitus tehdä lisääkin aivottomia raitasukkia. En tiedä kenelle, sen näkee sitten. Lanka oli joka tapauksessa oikein miellyttävää neulottavaa, enkä suuremmin häiriintynyt edes raidoituksen muuttumisesta kesken toisen sukan.

Malli: tällä kertaa varpaista varteen, kantapää on kai lähimpänä ranskalaista väärinpäin

Lanka: musta Roosa nauha -sukkalanka ja raidallinen Flotte Socke Palermo, väri 1201

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Sisilialaiset

Jäätävää menoa

... ja aavistus tulevasta. Täysin poikkeuksellisesti jopa mallitilkun verran. Sukkalakko muuten toimii, yhtään uusia en ole aloittanut ja keskeneräisissä on havaittavissa huomattavaa etenemistä.

Ajopuuteoria

Mulla on uusi lempilanka, josta haluaisin tehdä vaikka kuinka monta kesäneuletta. Langassa on metrejä 700 sadassa grammassa, ja koostumuksesta noin puolet villaa ja puolet puuvillaa, joten se on sopivaa juuri kevyisiin kesäpaitoihin. Tässä ensimmäinen, josta tuli juuri sellainen kuin halusinkin.

Paidan suunnittelu alkoi jo viime joulukuussa, kun käväisin Keski-Suomen reissulla taas pikaisesti Titityyssä lankaostoksilla. Äidin kanssa valittiin värit, tällä kertaa aika neutraalit. Ajattelin tehdä paidan kaksinkertaisella langalla, mutta ostinkin liian vähän lankaa siihen tarkoitukseen. Ostin napitkin, jotka olivat lopulta ihan liian isot. Joulun jälkeen tilasin uudet, pienemmät napit.

Oli mietintätauon paikka. Langat jäivät sohvan viereen paperikassiin lojumaan, kunnes vihdoin vapun jälkeen päätin tarttua niihin uudelleen. Tein laskelmia ja aloitin soveltamisen. Alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle oikeastaan vain suuntaviivat, sillä tein paidan lopulta yksinkertaisella langalla (eli paljon paljon ohjeen mukaista ohuemmalla) ja ohuemmilla puikoilla. Silmukkamäärät, lisäykset ja vähennykset on kaikki laskettu uudelleen sovittelun ja mittailun perusteella.

Uusi tauko koitti, kun pääsin noin puoliväliin ensimmäistä hihaa. Onhan se hihojen tekeminen ihan tappavan tylsää! Mutta sitten päätin pitää sukkataukoa (eli se yksi keskeneräinen sukkapari olikin vähän turhan tylsä), joka johti hihamaratoniin. Nappilistat ja muutkin viimeistelyt posottelin heti perään! Lopulta lankaa jäi jäljelle yli kaksi täyttä kerää. Niistä syntynee jossain vaiheessa huivi. Paita on aivan mahtava: kevyt, ohut, rento ja jännittävällä tavalla pehmoinen ja rouhea samaan aikaan. Suosittelen lämpimästi sekä lankaa että ohjetta (vaikka sitten sovellettuna).

Ohje: Driftwood / Isabell Kraemer (ilmaisohje)

Lanka: Holst Garn Coast, värit Lead ja Nutmeg, menekki yhteensä 188 grammaa

Puikot: 3,0 mm KnitPro-pyöröt, nappilistaan ja kaulukseen 2,5 mm

Ravelryssä: Ajelehtija

Kolme kuukautta myöhemmin

Nyt on kuulkaas niin, että täällä iski pienimuotoinen sisuuntuminen kaikkiin noihin pussukoihin jämähtäneisiin sukkaprojekteihin ja päätin tehdä ne kaikki alta pois ennen kuin aloitan yhtään uutta kivaa jämälankajuttua tai muitakaan sukkia. Näin on.

Ensimmäisenä tartuin keväisellä mökkireissulla aloitettuihin sukkiin, jotka jäivät kesken oikeastaan vain huonon pyöröpuikon takia. Silmukoita saa kiskoa joka kerroksella puikolle, koska ne tarttuvat ikävästi kiinni kaapelin liitoskohtaan, mutta en ole saanut aikaiseksi esimerkiksi käydä vaihtamassa näitä parempiin. Itsepähän kärsin siis.

Sukkamalli on tosi kaunis ja ohje taattua laatua. Värivalinta on täysin vieras minulle, mutta sopii hyvin hovisukkiin. Lanka käyttäytyi välillä huonosti, hajosi säikeiksi palmikonkierroissa jne. Mutta koska ostin tätä silloin keväällä yhden kerän liikaa, täytyy varmaankin jossain vaiheessa käyttää se joihinkin simppeleihin raitasukkiin.

Kiva, kun takanakin tapahtuu.

Tein sukkiin nauhakavennuksen, kun olen siihen niin jumittunut. Muuten ihan ohjeen mukaan, yksi ylimääräinen kaavion toisto ennen kärkeä. Hienot sukat tuli, vähän vaan liian lämpimät näillä säillä. Ja sitten seuraavan ufon kimppuun.

Ohje: Hovineidon hienommat (eli se ohuempi vaihtoehto; ilmaisohje) / Tiina Kuu

Lanka: Viking of Norway Vilma, väri 631, menekki vähän vajaat 2 kerää

Puikot: 2,75 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Fiinimmät

Punainen linja

Mun pitäis laittaa laput silmille tai vaan jättää lukematta kaikkien muiden houkuttelevan näköiset raitasukkapostaukset. Siksi, että saan niistä ihan liikaa ideoita ja kaikki muu jää silloin tekemättä.

Tällä kertaa inspiroiduin Vilman jämälankasukista. Niin pahasti, että maanantai-iltana oli ihan pakko kaivella jämälankapurkkia ja -pusseja, kunnes sohvalla oli riittävä värivalikoima, ja hakea sukkapuikot, kun sopivilla pyöröillä oli yllättäen jotain muuta meneillään. Halusin kaikista raidoista eriväriset, mikä ei kuitenkaan ollut ongelma ensinkään, koska jämiähän aina riittää.

Toisesta sukasta piti aluksi tulla samanlainen kuin ensimmäisestä, mutta tykkäsin niin paljon ensimmäisen varren väreistä, että päätin kääntää ne peilikuvaksi toisen sukan jalkaterään. Eli näistä tuli sitten tämmöiset sirkussukat. Ainoastaan punainen raita on samassa kohtaa molemmissa, sekin vahingossa.

Nämä jalassa voi muistella vaikkapa seitsemää Cookie-sukkaparia, muutamia raitasukkia, sormikkaita, kämmekkäitä, kahta huivia ja villapaitaa, sillä kaikkien näiden jämiä sukista löytyy. Ainuttakaan täyttä kerää en näitä varten korkannut, mutta toisaalta en myöskään saanut käytettyä yhtäkään jämäkerää kokonaan. Jämäpurkin sisältö näyttää päinvastoin mystisesti lisääntyneen. Mihinkäs sitä ihminen jämistään pääsee.

Malli: oma perussukka ylhäältä alas, ranskalainen kantapää ja nauhakavennukset. Raidat 6+2.

Lanka: Drops Fabel (valkoinen, pinkki, tummansininen ja ruskea), Louhittaren Luolan Väinämöinen (Itämeri, Hopea, Okra ja tumma lila Eiku), Wollmeise Twin (Minze, Zarte Knospe, WD Amethyst dark), keltainen Regia, punainen Austermann Step, sininen Katia Laine Nylon, sinivihreä Malabrigo Sock ja vaaleanvihreä Hjertegarn Sock 4. Raitoihin meni 3-4 grammaa per väri, valkoista kului noin 30 grammaa.

Puikot: 2,0 mm KnitPro-sukkapuikot

Ravelryssä: Jämätuholaiset

Piirräks mulle lampaan?

- Non! Non! Je ne veux pas d'un éléphant dans un boa. Un boa c'est très dangereux, et un éléphant c'est très encombrant. Chez moi c'est tout petit. J'ai besoin d'un mouton. Dessine-moi un mouton.

Antoine de Saint-Exupéry: Le Petit Prince

Joskus vastaan tulee neulemalleja, joita ei vaan pysty ohittamaan. Juuri näin kävi tämän lammaspaidan kohdalla, josta olenkin jo väläytellyt otoksia sen ollessa vielä kesken.

Kirjahyllyymme on sattumalta eksynyt kolme kappaletta Pikku Prinssiä, josta idea tähän paitamalliin ja sen väritykseen on lähtöisin. Mummoni on tuonut kirjat minulle reissuiltaan, mutta en ole tainnut lukea edes alkuperäiskielistä loppuun asti. Suomeksi ehkä joskus olen.

Oli pakko.

Omaan paitaani valitsin värit aika lailla summassa. Kuitenkin niin, että nuo alimmaiset kolme raitaa ovat melkein näkymättömiä, kuten alkuperäisessäkin mallissa. Muut värit valikoituivat Holstin alelangoista ja muutamasta muusta kivalta vaikuttaneesta vaihtoehdosta. Ja yhtä väriähän löytyi laatikostani jo valmiiksi, koska tein samasta langasta alkuvuodesta Flaren.

Jälleen kerran tein omaan paitaani muutaman kohdan eri tavoin kuin ohjeessa sanottiin. Halusin hihoihin lisää tilaa, joten lisäsin kainaloiden alle muutaman ylimääräisen silmukan. Helmasta tein pidemmän ja väljemmän, eli jatkoin lisäyksiä sivuilla lähes alas asti. Päättelin helman ja hihansuut samalla värillä eli tuolla kauniilla kullankeltaisella. Hihojen kavennukset tein oman pään mukaan. Hihoista tulikin tämän paidan paras kohta raidoituksen ja varsinkin hauskan hihansuun ansiosta.

En keksi tästä mallista mitään muuta pahaa sanottavaa kuin pääteltävien lankojen määrän. Ohje oli pitkä ja ensisilmäyksellä ehkä vähän sekava, mutta loppujen lopuksi yksinkertainen. Lopusta löytyvä taulukko lisäyksistä oli erityisen hyödyllinen, vaikkakin tajusin sen olemassaolon liian myöhään. Paidasta tuli mukava, pehmoinen, kevyt ja ihana. Saattaa olla, että toinen samanmoinen on jo puikoilla...

Ohje: Dessine-Moi Un Mouton / La Maison Rililie

Lanka: Holst Garn Supersoft 100% uld. Pääväri Pussy Willow, raitojen värit ylhäältä alas Fig, Persian Rose, Saffron, Cinnamon, Goldcrest, Rapunzel ja Oatmeal. Lankaa kului yhteensä 214 grammaa.

Puikot: 3,5 mm KnitPro-pyöröt, reunuksiin 3,0 mm ja päättelyyn 4,5 mm.

Ravelryssä: Lammaspaita

Allez les Bleus!

Nyt ei pidä ymmärtää väärin: en ole mikään suuren suuri jalkapallofani enkä varsinkaan Ranskan joukkueen kannattaja. Silti huomasin maanantaina jännittäväni sukankudin käsissäni, miten Ranskan pelissä käy. Syy löytyy niistä tekeillä olleista sukista.

Tuntuisihan vähän typerältä lähettää kisoista juuri pudonneen joukkueen värisiä sukkia lahjaksi kenellekään. Satuin nimittäin yhtäkkiä lauantaina muistamaan, että nuo molemmat edellä mainitut määritelmät täyttävä enoni (ja samalla kummini) viettää tällä viikolla 50-vuotispäiviään, joten otin tehtäväkseni Les Bleus -sukat. Ensin olin jo säntäämässä lankaostoksillekin, mutta onneksi tajusin ensin vilkaista omiin varastoihin. Sieltä löytyi ainakin suunnilleen oikeat värit, vaikka tuo sininen saisikin olla vähän tummempi.

Poikkeuksellisesti tein nämä sukat sukkapuikoilla, koska sopivat pyöröt olivat molemmat varattuina. Päädyin tekemään 20 kerroksen tasaraitoja, että sukissa olisi jotain Ranskan lippuun viittavaa, siis muutakin kuin värit. Omiin jalkoihin nuo ovat hiukan liian isot eli toivottavasti saajalle sopivat.

Alkuviikosta yllätin itseni molempina iltoina yksin jännittämästä, miten peleissä käy, joten kyllä minusta sellainen pieni jalkapallon ystävä ehkä kuitenkin löytyy. Seura taitaa tehdä kaltaisekseen.

Malli: oma perussukka ranskalaisella kantapäällä

Lanka: sininen Katia Laine Nylon, valkoinen Marks & Kattens Fame, punainen Austermann Step

Puikot: 2,0 mm sukkapuikot

Ravelryssä: Les Bleus

Hihaa vaille valmis

Villapaita etenee vauhdilla! Siitä kuuluvat kiitokset pääasiassa flunssalle ja jalkapallolle. Ja raidat, ne nyt vauhdittavat aina.