Mittari näyttää ulkona olevan 29 astetta varjossa ja minä täällä värkkäilen villalankojen kanssa. Hullun hommaahan tämä on, mutta nyt juuri iloitsen pitsihuivista numero 2, joka sai lepäillä yön yli pingottumassa ja oli aamulla valmis esiteltäväksi. Tykkään!
Tämä lanka oli heräteostos Sentikan löytölaarista ja kyllä kannatti sekä värinsä että tuntunsa puolesta. Merinohuivilankaa, mikäs sen mukavampaa. Ja tuollaista vihreään taittavaa keltaista, ehkä sinapinkeltaista, josta tämän langan myötä innostuin enemmänkin. Keltainen kausi tulossa?
Ja jos lanka oli mukavaa neulottavaa, niin oli tämä mallikin: paljon kaavioita, mutta kaikki itsessään helppoja. Ei tullut tylsää missään vaiheessa.
Tätä on tehty niin mökkilaiturilla, kotisohvalla kuin puistossa viltillä istuskellessakin...
Lopussa ajattelin, että hörsellystä on jo tarpeeksi, joten päättelin huivin neulomalla enkä virkkaamalla. Muutama kerros aina oikeaa ja sitten löysä päättely. Toimii ihan hyvin. Pingotus oli tässä huivissa erityisen paljon tarpeen, koska ennen sitä oli olemassa vain epämääräisen näköinen mytty, jota en olisi huiviksi kutsunut. Myös kokoa tuli huimasti lisää.
Hirveän kiva muuten, että meidän seinään voi ripustaa vaikka sitten
huiveja nuppineulalla roikkumaan. Muuten en tosta tapetista
tykkää, mutta tähän se sopii vallan mainiosti.
Ohje: Vernal Equinox Shawl Surprise / Kevätpäiväntasaushuivi
(ilmainen ohje)
(ilmainen ohje)
Lanka: Punta Yarns Merino Lace, väri 331. Paino pientä nöttöstä vaille 100 grammaa.
Puikot: 3,0 ja 3,5 mm pyöröt
Ravelryssä: Mökkihuivi
-----
Jatkoa hullun hommille tulossa: