Uusi taito

Olen ehkä vähän outo, mutta tykkään keriä lankaa, ihan vanhanaikaisesti käsin. Vyyhti polvien ympärille ja sitten kökötetään huonossa asennossa kunnes kerä on valmis. Jossain vaiheessa mietin kerijälaitteen hommaamista, mutta oikeastaan on mukavampaa saada lankaan tuntumaa jo keriessä, joten se on jäänyt. Ehkä olisin eri mieltä, jos olisin ihan hurahtanut pitsilankoihin, mutta tähän mennessä kädet ovat riittäneet ihan hyvin. Jopa reilut puolitoista kilometriä pitsi-Wollmeisea meni ihan näppärästi tuossa kesällä, vaikka loppuvaiheessa jättimäinen kerä olikin vähän hankala käsitellä.

Tänään päätin sitten viimein opetella tekemään kerän, josta lanka juoksee sisältä eikä ulkoa. Sekin ihan vanhanaikaisesti peukalon ympärille. Meni kauemmin kuin normaalisti, mutta helppoahan se oli! Kerä oli jo melkein valmis, kun tajusin jostain mystisestä syystä keriväni vasemmalla kädellä, mikä ehkä vähän hidasti hommaa. Eikä sekään kyllä nopeuttanut prosessia, että välillä jäin tuijottelemaan lankaa, kun oli niin nättiä:

Tästähän voi päätellä, että mitään valmista täällä ei ole syntynyt, vaan lähinnä kasa uusi aloituksia. Peittoon on tehty jo yli sata palaa - aikataulussa siis ollaan - ja pari "tilaustyötäkin" on päässyt puikoille. Ja sit ehkä välissä yhdet raitasukat. Ja jos tuosta uudesta kerästä aloittais huivin...