torstai 18. heinäkuuta 2013

Harunista

On ehkä jo käynytkin ilmi, että suurin osa tekemistäni töistä tulee ihan omaan käyttööni (lue: valtaamaan käyttämättöminä tilaa vaatehuoneesta ja villasukkakorista). On kuitenkin pari ihmistä, joista varsinkin yhdelle teen silloin tällöin joko lahjaksi tai tilauksesta milloin mitäkin: sukkia, lapasia, villatakkeja, huiveja, yhden palapeitonkin... Tämä hoviasiakkaani innostui muutama viikko sitten nähdessään tämän huivin, minkä seurauksena hän halusi pitsiä myös itselleen. Sopiva lanka löytyi varastoistani ja huivimallikin pienen etsinnän jälkeen. Eikä mikä tahansa malli, vaan jälleen yksi ravelry-suosikki, joka on ollut jonossani jo jonkin aikaa.


Harunistahan tässä tietenkin puhutaan. Täytyy myöntää, että hieman kauhistuin ohjenivaskan paksuutta (15 sivua), kun sain sen tulostettua. Se oli kuitenkin pelkkää hämäystä, sillä selkeistä kaavioista tykkäävänä selvisin tästä aika helpolla. Huivia oli myös helppo suurentaa lisäämällä mallikertoja, minkä teinkin aika ronskilla kädellä.


Ohjeessa sanottiin, että B-kaavio (eli isommat lehdykät) veisi langan määrästä noin puolet. Selailin tästä langasta tehtyjä projekteja sen verran, että totesin vähemmänkin riittävän, joten uskalsin lisäillä lehtikuvioita kunnes lankaa oli jäljellä enää 39 grammaa. Vähän alkoi loppua kohden taas jännittää, varsinkin kun keittiövaakani näyttää välillä ihan mitä sattuu. Tiukoille mentiinkin, sillä lopussa lankaa oli jäljellä 3 grammaa. Se näyttää tältä:


Huh huh, että pelotti. Purkaminen ei nimittäin olisi ollut mikään kovin houkutteleva vaihtoehto, kun tein eilen ensimmäistä kertaa elämässäni i-cord -päättelyä. Siihen meni tuntikausia, ja tuntui, ettei silmukoille loppua näy, mutta reunasta tuli kyllä siisti. Riskillähän tämäkin päättelytapa tuli valittua, koska virkkaamalla lankaa olisi mennyt vähemmän. Jästipää mikä jästipää, mutta nyt olen tyytyväinen, että tämän tavan valitsin. Täytyy varmaan harjoitella i-cordia enemmänkin.


En tehnyt tälle kovin rajua pingotusta, ettei kokoa olisi tullut vielä lisää. En myöskään jaksanut korostaa ihan jokaista reunalenkkiä, eikä siihen olisi kyllä riittänyt nuppineulojakaan...


Suunnitelma siis toteutui ja tein tosiaan juuri niin suuren huivin kuin yhdestä vyyhdistä saa. Jos joku muukin haluaa pelata uhkapeliä langan riittävyyden kanssa, niin voin kertoa tehneeni A-kaavion toistoja neljä ekstrakertaa ohjeessa mainittujen lisäksi. 


Nyt toivotaan, että asiakaskin on huiviinsa tyytyväinen, kun sen käsiinsä saa. Toivottavasti tästä ei tullut liiankin iso.


Ohje: Haruni / Emily Ross (ilmainen ohje)
Lanka: DROPS Lace, väri oliivi. Menekki lähes koko vyyhti.
Puikot: 3,5 mm KnitPro-pyöröt
Ravelryssä: Vihreä Haruni

6 kommenttia:

  1. Voi että se on kaunis. Kommentoinkin tuolla fb:n puolella. Minullakin yksi valmis huivi, mutta en ole saanut aikaiseksi pingottaa sitä vielä kun en jaksaisi tuolla lattialla kontata niitä nuppineuloja asettelemassa. Minulla aika pieni huivi kun on ohut lanka enkä suurentanut niinkuin sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pingottaminen on kyllä raskasta hommaa, varsinkin kun ei ole kunnon välineitä ainakaan mulla. Mutta kannattaa silti. :)

      Poista
  2. Mun! Se on upea, oikeastaan hienoin huivi, mitä mulla on ikunaan ollut, eikä ollenkaan liian suuri.
    terv. Hoviasiakas

    VastaaPoista
  3. Ai joo ja se piti sanoa, että ei muuten pääse aina värit oikeuksiinsa kuvissa. Tässä huivissa ja esim. siinä raitahuivissa. Livenä paljon eläväisemmän ja kirkkaamman värisiä.
    H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joku ne värit syö. Pitäis varmaan olla joku kuvausvalo.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...