Jämälankasukat ovat yleensä kaikkein parhaita: iloisia värejä, satunnaisilla väriyhdistelmillä muodostuvia raitoja. Sitä paitsi raitojen kutominen on mukavaa ja jostain syystä rentouttavaa. Tästä siis lähdettiin.
Langat olivat jämiä useammista talven aikana syntyneistä sukkapareista sekä yhdestä huivista. Kerät olin jakanut (suunnilleen) kahtia.
Aloitin kutomisen varpaista, ettei vaan langat loppuisi kesken. Yksi sukka kerrallaan, koska kaikkien näiden lankojen kanssa räjähtäisi pää kahta sukkaa yhtä aikaa tekiessä. Ohjeena vanha tuttu, joka on
Oscar-sukissa omaan jalkaan istuvaksi todettu. (Ravelryn lisäksi Oscarit voi bongata
kollaasin vasemmasta reunasta, keskimmäiseltä riviltä.) Alussa 32 silmukkaa. Lisäykset joka toinen kerros, kunnes silmukoita oli yhteensä 68 (ohjeessa 64). Sitten lähti raidat: alkuun vähän Amppari-mehujäätä.
Tavoitteena neljän kerroksen tasaraidat. Kun kerä loppuu, vaihto uuteen väriin. Olisko nyt vihreän vuoro?
No jos varpaissa oli kesäinen mehujäämeininki, niin tässä kohtaa on kyllä kevät. Seuraavaksi talvisen synkkä kantapää ja syksyinen varsi? Hmm...
Äh, ei sittenkään: keltaisen ja vihreän yhdistelmästä tuli liian hailakka. Tajusin tämän vasta varressa, joten tuli vähän purkamista... Oli otettava uusi yritys viininpunaisella. Parempi. Ja näiden sukkien ideahan löytyy kantapään alta: kiila tehdäänkin pohjaan eikä sivuilla lisätä silmukoita lainkaan.
Tadaa! Hyvin istuu. Kantapäästä tuli todellakin synkän harmaa.
Raidat ON kivoja. Tein niitä vielä resoriinkin, kun kerran lankanyssäköitä riitti. Resorin oikeat silmukat kudoin kiertäen, jotta lopputulos olisi napakampi. Sitten vielä toinen sukka.
No niin. Ei ihan samanlaisia tullut.
Yksi kysymys: kuka tulis päättelemään langanpäät?
Lanka: Drops Fabel, Hjertegarn Sock 4 ja Sock Wool, Schoppel-Wolle Zauberball