Väriä elämään

Viikonloppu hujahti nopeasti ohi pienessä flunssassa, mutta sain sentään aikaan yhdet sukat. Semmoiset sukat, joita ei voinut päästää käsistään, kun piti jännittää seuraavaa raitaväriä.

Tämä lanka oli ihan mahdottoman mukavaa neulottavaa! Ohutta ja tasaista, melkein puuvillan tuntuista. Tein sukista lyhytvartiset, jotta saan tehtyä lopusta vielä toisetkin sukat yksivärisen langan kanssa yhdistettynä.

Tällaiseen raidoittuvaan lankaan olisi tietysti sopinut parhaiten sellainen kantapää, joka ei sotke raitojen järjestystä. Päätin kuitenkin, ettei sekoittuminen haittaa, ja tein tuon oman vakiokantapääni. Nämä on siis tehty varpaista varteen.

Malli: omasta päästä

Lanka: Trailing Clouds Mind The Gap, Lontoon metron värit

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Métropolitain

Tuosta kantapään mallista on tullut aina välillä kysymyksiä, joten päätin ottaa sen eri vaiheista muutaman kuvan. Tässä siis pientä ohjeistusta, joka on muokattu alun perin Arkadian Ulla -sukkien mallin mukaan omaan perussukkaan sopivaksi.

Kantapää aloitetaan tekemällä kantalappu sopivalla silmukkamäärällä. Määrä riippuu kantapään leveydestä ja siitä, kuinka korkealle haluaa lapun reunojen nousevan. Näissä sukissa on yhteensä 72 silmukkaa ja lappu on tehty pohjan 26 keskimmäisellä silmukalla. Kantalapun aloittamiskohdan määrittelyyn käy tämä resepti, jonka mukaan se aloitetaan, kun sukkaa on neulottu 65% halutusta pohjan pituudesta.

Kun kantalappu on sentin-pari vajaa koko pituudesta, aloitetaan sen pyöristäminen lyhennetyillä kerroksilla. Näissä sukissa kantalapussa on 32 kerrosta ennen pyöristämistä ja pyöristämiseen on käytetty shadow wraps -tekniikkaa (Google kertoo lisää).

Kun lyhennettyjä kerroksia on tehty haluttu määrä (esimerkkisukissa 6 wrapia per puoli) ja ollaan yllä olevan kuvan osoittamassa kohdassa, seuraavat silmukat neulotaan oikein (wrapit tms. poimitaan samalla) ja päästään kantalapun vasempaan reunaan. Sitten poimitaan silmukat kantalapun molemmista reunoista. Itse teen sen nurjalta puolelta tähän tapaan:

Poimitut silmukat neulon vielä kiertäen oikein, niin mitään reikiä ei varmasti synny. 32 kerroksen kantalapusta poimin molemmista reunoista 17 silmukkaa. Kun kaikki silmukat on poimittu ja neulottu (ja samalla poimittu ne oikeanpuoleiset wrapit), pitäisi tilanteen puikoilla näyttää suunnilleen tältä:

Huom! Tässä kohtaa täytyy muistaa jakaa silmukat jälleen niin, että (pyöröpuikoilla neulottaessa) puolet alkuperäisestä silmukkamäärästä on yhdellä puolella, ja toisella kaikki kantalapun silmukat + ne 10 ylimääräistä, jotka jätettiin pois kantalappua aloitettaessa. Muuten kavennukset eivät tule oikeisiin kohtiin. 

Nyt tarvitaan hieman yksinkertaista matematiikkaa. Tavoitteena kantapään puolella on alkuperäinen silmukkamäärä 36 (eli puolet kokonaismäärästä). Kantalapun puolella neulotaan ensin 17 oikein (36/2 - 1), sitten tehdään ssk-kavennus. Neulotaan oikein, kunnes jäljellä on 19 silmukkaa (36/2 + 1), sitten neulotaan kaksi oikein yhteen. Kavennukset tulevat joka toisella kerroksella koko ajan samaan kohtaan ja kallistuvat taaksepäin kolmiomaisesti.

Kavennukset on tehty, kun kolmio on valmis eli kavennusten väliin ei enää jää yhtään silmukkaa. Sitten vartta voikin jatkaa haluamallaan tavalla. Itse neuloin 10 kerrosta sileää ja sitten 15 kerrosta kierrettyä joustinta ja päättelin silmukat joustavasti.

Toivottavasti tästä sepustuksesta sai jotain selvää! Itselle sopiva kantapäämalli löytyy tietysti vain testaamalla.

Mummo Turkoosi

Aivoissani on tapahtunut jokin vinksahdus. Latasin suomalaisen suunnittelijan suomenkielisen huiviohjeen, totesin sen liian vaikeaksi ymmärtää ja päädyin tulostamaan saman ohjeen englanniksi. Johan selkeni! Onko tämä ihan normaalia? Osa samaa kehityskulkua kuin aiemmatkin vaiheet?

Tästä huivista on siis kyse. Olin ajatellut tehdä sen itselleni keväthuiviksi, mutta saatuani tämän langan käsiini oli aika selvää, kenelle siitä pitäisi huivi tehdä. Jotkut värit vaan huutavat tietyn ihmisen nimeä. Ja kun kerran naistenpäivä eli mummon syntymäpäivä sattui juuri kohdalle, oli päätös tehty.

Mummoa on suurelta osin kiittäminen tai syyttäminen siitä, että en pysty olemaan kutomatta ja virkkaamatta. Mummolasta sain ensimmäiset opit puikkojen kilistelyyn jo ennen kuin menin kouluun. Niinpä on kai ihan reilua, että joskus annan näitä neulomuksia sinnekin suuntaan vastalahjaksi.

Tämä huivi kuuluu jälleen mukavan aivottomien neulottavien sarjaan: pelkkää ainaoikeaa ja helppoja reikäkerroksia. Tein ykkösosan toistoja yhden ohjetta enemmän, koska käytin ohuempaa lankaa ja halusin saada aikaan ison huivin. Ja iso tästä tosiaan tuli. Juuri sellainen, että haluan itsellenikin samanlaisen, mutta ehkä vihreän.

Kyllä tämä varmaankin on ihan hyvä vaikkapa etelänmatkojen viileitä iltoja varten. On sen verran ohut ja kevyt, että menee pieneen tilaan, mutta kuitenkin lämmittää mukavasti. Toivottavasti on mieluinen lahja. Hyvää syntymäpäivää mummolle!

Ohje: Antarktis / Janina Kallio

Lanka: Drops Lace, 75 grammaa turkoosia

Puikot: 3,5 mm bambupyöröt

Ravelryssä: Mummolle

Where troubles melt like lemon drops

Kuten eilen kävi ilmi, arpomani sateenkaarisukat tulivat valmiiksi ja ovat jo perillä voittajalla. Ovat kuulemma sopivat! Nyt niistä voi siis näyttää muutaman kuvankin.

Voipi olla, että näitä tulee tehtyä lisääkin, oli sen verran kivaa taas.

Malli: oma perussukka, 68 silmukkaa

Lanka: valkoinen Fabel ja Frische Fische -Zauberball

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Somewhere

Hupsis vaan

Eilen ja tänään täällä on näperretty pari pakettia postin matkaan. Sisällöstä lisää myöhemmin, kunhan ovat perillä.

Jotta muistaisin

Mun on jo pitkään ollut tarkoitus esitellä tämä tärkeä osa neulekirjastoani, mutta se on jotenkin vaan jäänyt. Kerran olen tämän kirjan ohimennen maininnut, mutta parempi esittely on unohtunut. Huomasin myös, että blogin 1-vuotissynttärit lipsahtivat ihan huomaamatta ohi maanantaina, eli nythän on ihan passeli aika tähän esittelyyn. Hmph, huomasin myös, että mulla on edelleen kesken tuo sama petroolin värinen villatakki kuin oli vuosi sitten.

Kannessa täti puuhaa... jotakin?

Mutta tähän kirjaan siis. Idean varastin törkeästi Ankkalammelta joskus viime vuonna. Tosin kirjastani löytyy kaikenlaista, niin vanhojen kertausta kuin uuden suunnitteluakin, ja nuo omat projektit ja langathan tekevät tästä kirjasta täysin uniikin.

Sanallinen virkkausohje muutettuna kaavioksi.

Tämän projektipäiväkirjan viehätys lienee osa samaa ilmiötä kuin se, että tykkään esimerkiksi keriä lankani käsin ja käyttää mieluummin karttakirjaa kuin nettiä (hoviasiakas ainakin tietää tämän). Ravelry on tosi kätevä, mutta onhan tämän kirjan selailussa paljon enemmän viehätystä: pääsee hipelöimään lankanäytteitä ja muistelemaan ihan konkreettisesti, mitä on tullutkaan tehtyä. Kirjasta löytyy

onnistuneita projekteja,

päähänpinttymiä ja pakkomielteitä,

hyviä lankahankintoja,

 

hyödyllisiä muistiinpanoja,

ja pieniä pettymyksiäkin.

Ihan jokaista sukkaa en jaksa tähän merkitä, mutta kaikki sellaiset projektit, joissa on jotain merkitsemisen arvoista. Ainoa huono puoli on se, että lankanäytteet tuppaavat tekemään kirjasta jo tässä vaiheessa niin paksun, että kirjoittaminen on välillä hankalaa. Mutta joka tapauksessa, minun suosikkikirjojani on tämä! Löytyykö muiden kirjahyllystä tällaisia?