En se minä ollut, se oli Helena

Verta, hikeä ja kyyn... No ei, ihan pelkkää hikeä tuli vuodatettua, kun tätä myssyä väänsin. Perusteluksi sille, että päätin helteisenä viikonloppuna tehdä pipon ja vieläpä kirjoneuleena, voin antaa ainoastaan Helena-myrskyn. Pienen hetken oli niin kovin syksyisen oloista, että piti tehdä jotain ruskan väreissä.

Olen jo aiemminkin maininnut, että kirjoneule ei ole mulle missään mielessä suosikkipuuhaa. Tämä ohje nyt sattui löytymään kirjastostani, kun sen sai jossain vaiheessa ilmaiseksi, joten päätin rohkaistua ja yrittää jälleen kerran. Ensin hieman parantelin tekniikkaa, minkä jälkeen homma sujui jo kohtuullisen näppärästi. Lankoja vaan pitäisi oppia pitelemään jotenkin järkevämmin.

Mainittakoon, että kuvia ottaessakin oli melko kuuma, joten pipon asetteluun ei juurikaan käytetty aikaa. Kuvista näkyy kuitenkin oleellisin, eli tuo kuvio. Siinä pitäisi olla rivissä jonkinlaisia tähtikuvioita. Ei nuo värivalinnat vaan ihan osuneet nappiin, kun varsinkin alempi raita on aika söhryisen värinen. Mutta ei se mitään, opin nimittäin tätä tehdessä ainakin yhden uuden tekniikan nimeltä Tubular Cast On (varmaan tälle on joku suomenkielinenkin nimi) ja kirjoneuletaidot saivat taas vähän  lisäharjoitusta. Tyytyväinen olen myös siihen, että langanjuoksut eivät kiristä missään kohdin. Nyt vaan taas pipokelejä odottamaan.

Ohje: Green Memories / La Maison Rililie

Lanka: Holst Garn Supersoft, värit Pussy Willow, Persian Rose, Saffron, Goldcrest, Rapunzel ja Cinnamon

Puikot: silmukoiden luomiseen 2,0 mm, joustimeen 2,5 mm, yksiväriseen sileään 2,75 mm ja kirjoneuleeseen 3,5 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Syysmyssy