sunnuntai 31. elokuuta 2014

Paluu

Olen palannut. Jalat on kävelty ruvelle, nahka poltettu pariin otteeseen, syöty järjettömän hyvää ruokaa, nähty kaksi uutta maata ja kolme uutta kaupunkia. Hyvä reissu siis, mutta kiva olla kotona taas, syödä ruisleipää ja nukkua omassa sängyssä.


Matka kolmen maan läpi sisälsi sen verran odottelua ja luppoaikaa, että sain toisen sukan kärkeä vaille valmiiksi Wollmeise-raitasukat kahden sukkaparin jämälangoista. Laskeskelin lankojen menekin aiemmin valmistuneiden perusteella niin tarkkaan, että vihreää Mistelzweigia jäi jäljelle pari metriä, sinistä Ahoita ihan vähän enemmän. Huolellista jämien käyttöä siis! Malli on ihan oma perusjuttu ylhäältä alas ja Ravelry-projekti on nimeltään Matkasukat.

Sukat etenivät ensin Roomassa, sitten Splitissä Adrianmeren rannalla, Zagrebin rautatieasemalla, junassa matkalla Zagrebista Ljubljanaan ja lopulta Ljubljanan lentokentällä odotellessa myöhästynyttä lentoa Helsinkiin sekä itse lennon aikana.


Roomassa olimme nyt toista kertaa ja se oli totta kai ihan yhtä kaunis ja mahtava kuin viimeksikin. Vuodenaika oli nyt vaan paljon kuumempi ja kaupunki täynnä turisteja. Onneksi ne pakolliset kohteet tuli kierrettyä jo neljä vuotta sitten, joten nyt kiertelimme ne, mitkä viimeksi jäivät väliin tai vähemmälle huomiolle. Monet ravintolat olivat lomien vuoksi kiinni, mutta onneksi ei se ihana kellariravintola, joka oli jäänyt mieleen mahtavan tarjoilijansa ja ruokansa vuoksi. Siellä käytiin nytkin kahtena iltana syömässä itsemme ähkyyn saakka.


Roomasta lennettiin Kroatian puolelle Splitiin, jonka vanha kaupunki oli oikein kaunis ja täynnä houkuttelevia ravintoloita. Muuten kohde oli ehkä suunnattu enemmän rantalomailuun ja biletykseen, joten Splitissä tuli lähinnä levättyä matkan seuraavaa etappia varten.


Splitistä jatkoimme matkaa pohjoisemmaksi Zagrebiin. Kaupunki oli täynnä näyttäviä rakennuksia, liikkuminen oli helppoa raitiovaunulla ja täälläkin vanha kaupunki oli kuljeskelun arvoinen. Sieltä löytyi myös todella hyvä ravintola nimeltä Lanterna na Dolcu. Suosittelen ehdottomasti, jos siellä suunnalla liikutte!


Lopuksi suuntasimme vielä pariksi yöksi junalla rajan yli Ljubljanaan, joka oli (Rooman lisäksi) parasta tällä matkalla. Majoituimme juuri sopivalle etäisyydelle kaikesta mielenkiintoisesta, kuten kukkulalla sijaitsevasta linnasta, ruokamarkkinoista, kauniista joesta ja muusta mukavasta. Matkan ehdottomasti paras ravintola löytyi vähän sattumalta Googlen avulla. Se oli nimeltään Manna ja sijaitsi noin vartin kävelymatkan päässä. Ravintola on saanut hyvät arvostelut, jotka pitävät täysin paikkansa. Hinnatkin olivat ruoan ja palvelun laatuun nähden hyvin kohtuulliset. Menkää sinne siis, mekin mentiin molempina iltoina.

Kuvassa kokoelma herkkuja matkan varrelta, ei ainoastaan Mannasta.

Ljubljana oli myös matkan ainoa kaupunki, josta löysin matkamuistoksi hieman lankaa. Roomassa kuljettiin kyllä joka päivä yhden lankakaupan ohi, mutta se tuntui myyvän vain puuvillaa, ja ostosten tekemiseen oli hieman liian kuumakin. Zagrebissa näin yhden ikkunan, jossa mainostettiin paikallisia Unitas-lankoja, mutta niitä myyvä liike olisi ollut jossain toisaalla. Ljubljanassa puolestaan en enää edes etsiskellyt, vaan sattumalta rantakadulla kuljeskellessa näin erään liikkeen edessä myyjän neulovan jotain jättimäisestä lankakerästä. Liike oli nimeltään Niti Niti ja myi vain muutamaa lankamerkkiä, mutta kyseessä olikin design-neuleita myyvä liike. Ostin sieltä vyyhdin paikallista villalankaa.


Niti Niti kuvassa keskellä, tuntomerkkinä punainen logo.
Seuraavana päivänä joen toiselta rannalta, ihan linnaan vievän köysiradan läheltä löytyi tuota samaa villalankaa myyvä liike, joka ilmeisesti oli jonkinlainen tehtaanmyymälä. Siellä myytiin myös kaikenlaisia valmiita neuleita. Myyjä/omistaja ei puhunut englantia tervehdystä enempää, mutta lankaostokset onnistuivat mainiosti elekielellä ja kielten sekamelskalla. Langoille ei ole vielä mitään suunnitelmaa, mutta eiköhän näistä jotain kivaa synny!




sunnuntai 17. elokuuta 2014

Merenvihreä, höyhenenkevyt

Olenkohan muistanut hehkuttaa tarpeeksi tätä lankaa? Se on aivan ihanaa! Niinpä heti Driftwoodin valmistuttua aloitin vihreän neuletakin. Sellaisen kevyen ja rennon neuleen, joka on helppo kiskaista päälleen kesäiltana ja joka ei vie laukusta paljon tilaa. Harvoin neulon mitään todelliseen tarpeeseen (no haloo, kuka muka tarvitsee sataa paria villasukkia?), mutta tätä neuletta todellakin tarvitsin.


Ohjeesta sen verran, että katsoin siitä oikeastaan vain aloitussilmukat ja raglanlisäykset, mutta muuten tein ihan oman pään mukaan. Valitsin ohuemmat puikot ja vähän reippaan koon, koska halusin tiheämpää pintaa kuin ohjeen mukaan olisi tehty. Etukappaleisiin tein muutaman ylimääräisen lisäyksen, jotta sain pääntiestä enemmän v-mallisen, lisäsin vyötärömuotoilua ja resorit. Hihoissa en ohjetta enää vilkaissutkaan, kauluksen tein 2 oikein, 2 nurin -joustimena ja napit halusin ehdottomasti lisätä, koska en ihan ymmärrä kokonaan auki pidettäviä neuletakkeja.


Kumma juttu, mutta kyllä kivalla langalla aivotonta sileääkin neuletta tekee mielellään ja nopeasti. Tai ehkä helle turrutti aivoja juuri sen verran, että sileä neule oli ainoa oikea ratkaisu. Hihoissa meinasi taas tulla stoppi, mutta deadlinen lähestyessä sain lopulta nekin tehtyä. Psyykkasin itseäni ajattelemalla tekeväni pitkiä sukan varsia enkä hihoja, niin homma olikin heti paljon kivempaa.


Se deadline: tämä teksti ilmestyy ajastettuna samaan aikaan, kun lentelen jossain Euroopan yllä kohti Roomaa. Palataan asiaan jälleen parin viikon päästä. Arrivederci!



Ohje: Featherweight Cardigan / Hannah Fettig
Lanka: Holst Garn Coast, 170 grammaa väriä Sea Green
Puikot: 3,0 mm KnitPro-pyöröt
Ravelryssä: Höyhensarjassa


perjantai 15. elokuuta 2014

Harmaan ja sinapinkeltaisen liitto

Oli tuollaista kaunista sinapinkeltaista Väinämöisen jämää jäljellä juuri sen verran, että siitä saisi kivat raitasukat harmaaseen yhdistettynä. Niin että pakkohan ne oli tehdä.




Malli: oma perus ylhäältä alas, varressa 72 silmukkaa, jalkaterässä 68
Lanka: harmaa Fabel ja sinapinkeltainen Eiku-Väinämöinen
Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt
Ravelryssä: Mmmustard


maanantai 11. elokuuta 2014

Yhdessä silmänräpäyksessä

... tai ehkä hieman useammassa, mutta nopeasti kuitenkin, syntyi pitsihuivi ensi viikonloppuna juhlittaviin häihin. Vielä pitäisi löytää huiviin sopivat vaatteet, kun ei tämä helle varsinaisesti ole houkutellut shoppailemaan.






Kuten sanottu, tämän huivin neulomiseen ei monta iltaa tarvittu. Ohje oli hyvä, lopputulos yksinkertaisen kaunis. Aivan ihanan langan olin ostanut jotain tällaista huivia varten Neulojien yön alesta. Koska käytin ohuempaa lankaa kuin ohjeessa, jatkoin sileää osuutta hieman pidempään (laskujeni mukaan silmukoita oli 300) ja toistin A-kaaviota neljä kertaa. Tuli juuri sopivan iso huivi hartioille kietaistavaksi. Suosittelen, jälleen kerran!

Ohje: Eyeblink (ilmainen) / Heidi Alander
Lanka: Hopeasäie MesiLace, väri Neulanen, menekki noin 70 grammaa
Puikot: 3,5 mm KnitPro-pyöröt

torstai 7. elokuuta 2014

Aivottomuuden ylistys

Välillä, varsinkin näin kuumalla säällä, on kaikkein parasta tehdä tällaisia sukkia, joiden kanssa ei juurikaan tarvitse päätään vaivata. Tutulla kaavalla, itsestään raidoittuvalla langalla, ilman pahempaa kerrosten laskemista muualla kuin kantapäässä.




Tein nämä samalla periaatteella kuin edellisetkin: en tiedä kenelle, miksi ja milloin. Mutta sattumalta näistä tuli melko sopivat omiin jalkoihin, joten saa nähdä annanko näitä kenellekään. 


Malli: oma perus ylhäältä alas, ranskalainen kantapää ja nauhakavennukset
Lanka: Flotte Socke Palermo, väri 1204 ja musta Roosa Nauha -sukkalanka
Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt


keskiviikko 6. elokuuta 2014

En se minä ollut, se oli Helena

Verta, hikeä ja kyyn... No ei, ihan pelkkää hikeä tuli vuodatettua, kun tätä myssyä väänsin. Perusteluksi sille, että päätin helteisenä viikonloppuna tehdä pipon ja vieläpä kirjoneuleena, voin antaa ainoastaan Helena-myrskyn. Pienen hetken oli niin kovin syksyisen oloista, että piti tehdä jotain ruskan väreissä.


Olen jo aiemminkin maininnut, että kirjoneule ei ole mulle missään mielessä suosikkipuuhaa. Tämä ohje nyt sattui löytymään kirjastostani, kun sen sai jossain vaiheessa ilmaiseksi, joten päätin rohkaistua ja yrittää jälleen kerran. Ensin hieman parantelin tekniikkaa, minkä jälkeen homma sujui jo kohtuullisen näppärästi. Lankoja vaan pitäisi oppia pitelemään jotenkin järkevämmin.



Mainittakoon, että kuvia ottaessakin oli melko kuuma, joten pipon asetteluun ei juurikaan käytetty aikaa. Kuvista näkyy kuitenkin oleellisin, eli tuo kuvio. Siinä pitäisi olla rivissä jonkinlaisia tähtikuvioita. Ei nuo värivalinnat vaan ihan osuneet nappiin, kun varsinkin alempi raita on aika söhryisen värinen. Mutta ei se mitään, opin nimittäin tätä tehdessä ainakin yhden uuden tekniikan nimeltä Tubular Cast On (varmaan tälle on joku suomenkielinenkin nimi) ja kirjoneuletaidot saivat taas vähän  lisäharjoitusta. Tyytyväinen olen myös siihen, että langanjuoksut eivät kiristä missään kohdin. Nyt vaan taas pipokelejä odottamaan.


Ohje: Green Memories / La Maison Rililie
Lanka: Holst Garn Supersoft, värit Pussy Willow, Persian Rose, Saffron, Goldcrest, Rapunzel ja Cinnamon
Puikot: silmukoiden luomiseen 2,0 mm, joustimeen 2,5 mm, yksiväriseen sileään 2,75 mm ja kirjoneuleeseen 3,5 mm KnitPro-pyöröt
Ravelryssä: Syysmyssy


maanantai 4. elokuuta 2014

Purjeet ylös!

Olin viikonlopun ajan purjehdusleskenä, mutta eipä se mitään: sain nimittäin oman purjeeni sillä välin valmiiksi. Kiva purje siitä tulikin.



Jos nyt jollekin on jäänyt epäselväksi, niin kesän kantavana teemanahan tässä blogissa ovat olleet Holst Garnin langat. Kahdesta edellisestä paidasta kun sattui sopivasti (ja osin tarkoituksellisesti) jäämään kivoja värejä yli ja sitten vielä törmäsin kauniiseen huivimalliin, niin pakkohan niistä oli huivi tempaista. Muutama kerros tuli neulottua näinkin leppoisissa tunnelmissa:


Huivista tuli tuollainen pitkänmallinen, kevyt huitake, että en nyt ihan tiedä miten sen kaulaan tai hartioille kietoisi. Mutta kiva se on joka tapauksessa. Väriyhdistelmistäkin tuli oikein mieleiset.


Myös tämän tekeminen oli vallan mukavaa, sellaista tv-neulottavaa, koska keskittymistä vaativat ainoastaan nuo raitakerrokset. Muuten pelkkää ainaoikeaa, lisäyksiä ja kavennuksia. Niin että siitä nyt vaan omaa versiota tekemään!




Ohje: Moonraker / Melanie Berg
Lanka: Holst Garn Coast, vähän vajaat kerät värejä Silver Grey ja Lead sekä muutama gramma värejä Robin's Egg ja Nutmeg
Puikot: 3,5 mm KnitPro-pyöröt
Ravelryssä: Kuupurje


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...