Neuloin mysteerihuivin. Oli hauskaa, lankaa kului älyttömästi ja lopputuloksena on valtava, lämmin huivi johon kietoutua viimeistään talvipakkasilla.
Jos en tietäisi, en ehkä osaisi valmista huivia katsellessa sanoa, mistä kohtaa sen neulominen on aloitettu. Siinäpä se mysteeri piileekin. Huivi tehtiin neulomalla kaksi samanlaista kappaletta, joten en suosittelisi tätä kellekään toisen sukan syndroomasta kärsivälle. Ensimmäisten vihjeiden jälkeen alkoi pelottaa, että lopussa pitää joko ommella kappaleet yhteen tai silmukoida miljoona silmukkaa, mutta Joji olikin keksinyt kerrassaan nerokkaan tavan yhdistää kaksi kappaletta toisiinsa. Huivi aloitettiin muutamalla silmukalla, samoin lopetettiin - kuinka mahtavaa! Ja onneksi tajusin heti alusta lähtien päätellä langanpäät neuloen, sillä muutenhan tämä ei olisi valmistunut ikinä.
Väreistä on sanottava, että minulla oli epäilykseni tuon pinkki-lilakirjavan suhteen, mutta nyt olen siihen tyytyväinen. En tiedä näkyykö se kuvista, mutta pinkki ei tosiaan ole pelkkää pinkkiä, vaan langassa on monia sävyjä ja lisäksi sinisiä, vihreitä ja keltaisiakin pilkkuja. Hauskasti se sitoo huivin muita värejä yhteen, mikä oli tarkoituskin.
Vielä täytyy hieman harjoitella tähän kääriytymistä, mutta testauksen perusteella tämä käy hyvin myös paksuksi kaulaliinaksi talvea ajatellen. Ja siihen asti tätä voi käyttää vaikkapa peittona pihakeinussa, kokoa nimittäin riittää!
Lanka: vaaleanharmaa Malabrigo Sock (väri Pearl), sini-turkoosikirjava PetrichorYarns Deluxe Sock (Freezing Seawind), pinkkikirjava MissMothballs Tweedy Feet (Be Mine!), viininpuna-violettikirjava sekä vihreä Louhittaren Luolan Väinämöinen (molemmat Eiku-värejä)
Puikot: 3,75 mm pyöröt
