Paluu

Olen palannut. Jalat on kävelty ruvelle, nahka poltettu pariin otteeseen, syöty järjettömän hyvää ruokaa, nähty kaksi uutta maata ja kolme uutta kaupunkia. Hyvä reissu siis, mutta kiva olla kotona taas, syödä ruisleipää ja nukkua omassa sängyssä.

Matka kolmen maan läpi sisälsi sen verran odottelua ja luppoaikaa, että sain toisen sukan kärkeä vaille valmiiksi Wollmeise-raitasukat kahden sukkaparin jämälangoista. Laskeskelin lankojen menekin aiemmin valmistuneiden perusteella niin tarkkaan, että vihreää Mistelzweigia jäi jäljelle pari metriä, sinistä Ahoita ihan vähän enemmän. Huolellista jämien käyttöä siis! Malli on ihan oma perusjuttu ylhäältä alas ja Ravelry-projekti on nimeltään Matkasukat.

Sukat etenivät ensin Roomassa, sitten Splitissä Adrianmeren rannalla, Zagrebin rautatieasemalla, junassa matkalla Zagrebista Ljubljanaan ja lopulta Ljubljanan lentokentällä odotellessa myöhästynyttä lentoa Helsinkiin sekä itse lennon aikana.

Roomassa olimme nyt toista kertaa ja se oli totta kai ihan yhtä kaunis ja mahtava kuin viimeksikin. Vuodenaika oli nyt vaan paljon kuumempi ja kaupunki täynnä turisteja. Onneksi ne pakolliset kohteet tuli kierrettyä jo neljä vuotta sitten, joten nyt kiertelimme ne, mitkä viimeksi jäivät väliin tai vähemmälle huomiolle. Monet ravintolat olivat lomien vuoksi kiinni, mutta onneksi ei se ihana kellariravintola, joka oli jäänyt mieleen mahtavan tarjoilijansa ja ruokansa vuoksi. Siellä käytiin nytkin kahtena iltana syömässä itsemme ähkyyn saakka.

Roomasta lennettiin Kroatian puolelle Splitiin, jonka vanha kaupunki oli oikein kaunis ja täynnä houkuttelevia ravintoloita. Muuten kohde oli ehkä suunnattu enemmän rantalomailuun ja biletykseen, joten Splitissä tuli lähinnä levättyä matkan seuraavaa etappia varten.

Splitistä jatkoimme matkaa pohjoisemmaksi Zagrebiin. Kaupunki oli täynnä näyttäviä rakennuksia, liikkuminen oli helppoa raitiovaunulla ja täälläkin vanha kaupunki oli kuljeskelun arvoinen. Sieltä löytyi myös todella hyvä ravintola nimeltä Lanterna na Dolcu. Suosittelen ehdottomasti, jos siellä suunnalla liikutte!

Lopuksi suuntasimme vielä pariksi yöksi junalla rajan yli Ljubljanaan, joka oli (Rooman lisäksi) parasta tällä matkalla. Majoituimme juuri sopivalle etäisyydelle kaikesta mielenkiintoisesta, kuten kukkulalla sijaitsevasta linnasta, ruokamarkkinoista, kauniista joesta ja muusta mukavasta. Matkan ehdottomasti paras ravintola löytyi vähän sattumalta Googlen avulla. Se oli nimeltään Manna ja sijaitsi noin vartin kävelymatkan päässä. Ravintola on saanut hyvät arvostelut, jotka pitävät täysin paikkansa. Hinnatkin olivat ruoan ja palvelun laatuun nähden hyvin kohtuulliset. Menkää sinne siis, mekin mentiin molempina iltoina.

Kuvassa kokoelma herkkuja matkan varrelta, ei ainoastaan Mannasta.

Ljubljana oli myös matkan ainoa kaupunki, josta löysin matkamuistoksi hieman lankaa. Roomassa kuljettiin kyllä joka päivä yhden lankakaupan ohi, mutta se tuntui myyvän vain puuvillaa, ja ostosten tekemiseen oli hieman liian kuumakin. Zagrebissa näin yhden ikkunan, jossa mainostettiin paikallisia Unitas-lankoja, mutta niitä myyvä liike olisi ollut jossain toisaalla. Ljubljanassa puolestaan en enää edes etsiskellyt, vaan sattumalta rantakadulla kuljeskellessa näin erään liikkeen edessä myyjän neulovan jotain jättimäisestä lankakerästä. Liike oli nimeltään Niti Niti ja myi vain muutamaa lankamerkkiä, mutta kyseessä olikin design-neuleita myyvä liike. Ostin sieltä vyyhdin paikallista villalankaa.

Niti Niti kuvassa keskellä, tuntomerkkinä punainen logo.

Seuraavana päivänä joen toiselta rannalta, ihan linnaan vievän köysiradan läheltä löytyi tuota samaa villalankaa myyvä liike, joka ilmeisesti oli jonkinlainen tehtaanmyymälä. Siellä myytiin myös kaikenlaisia valmiita neuleita. Myyjä/omistaja ei puhunut englantia tervehdystä enempää, mutta lankaostokset onnistuivat mainiosti elekielellä ja kielten sekamelskalla. Langoille ei ole vielä mitään suunnitelmaa, mutta eiköhän näistä jotain kivaa synny!