Kirsikkana kakun päällä

Olin epähuomiossa tekemässä niin perusteellisen asiallisia ja värittömiä sukkia, että jotainhan asialle oli tehtävä. Ratkaisuna tällä kertaa kirsikanpunainen, joka on yksi lempiväreistäni Fabelin värikartassa, vaikka noin yleisesti ottaen en pinkistä välitäkään. Ja johan piristyi tämäkin sukkapari.

Ohjeen testasin jo viime keväänä, joten näissä riitti vain pikainen vilkaisu kantalapun ja kiilakavennusten ohjeisiin. Muuten tein nämä samaan tapaan ja samoilla silmukkaluvuilla, mutta aloitin tällä kertaa varresta ohjeen mukaisesti ja lisäsin pari silmukkaa jalkapohjan puolelle. Sukkavuosi 2016 on nyt siis korkattu!

Ohje: Squircle / General Hogbuffer (ilmainen)

Lanka: Drops Fabel, värit 115, 200, 400 ja 109

Puikot: 2,0 mm pyöröt

Ravelryssä: Squircle 2

Puikkoasiaa

Olen ollut vannoutunut KnitPron pyörömallisten koivupuikkojen käyttäjä pian nelisen vuotta. Tuossa loppuvuodesta meni hermot, kun polkaisin jälleen kerran eniten käyttämieni 2-millisten pyöröpuikkojen pään poikki sukkaa jalkaan sovittaessa. Neulomalla olen saanut kyseisen paksuisen puikon poikki muistaakseni vain kerran, koska neulon aika löysästi, mutta noita muita vahinkoja on sattunut useamminkin. Sattumoisin samoihin aikoihin lueskelin jostain ravelry-ryhmästä puikkokeskustelua ja esiin tulivat KnitPro Zing -puikot. Ihan kokeeksi tilasin neljä pienintä kokoa pyöröpuikkoja tarjouksesta, joka näyttää olevan voimassa vieläkin. Ja voi että onkin hyvät ja nätit puikot! Sopivat tällaiselle nikkeliallergiselle, ovat kestävät ja sopivan liukkaat. Kärjet eivät ole liian terävät ja hauskana yksityiskohtana puikot on värikoodattu koon mukaan. Ainoa miinus on, että nämä ovat käsiin kylmemmät kuin puiset ja pienimmässä koossa oli pieni pykälä kaapelin ja puikon välillä (vähän hiomista, niin ongelma ratkesi). Nyt uskallan reippaammin sovittaa sukkaa jalkaan, vaikka puikot ovat siinä vielä kiinni.

Musta villapaita

Voitte varmaan kuvitella, millaista on neuloa pimeänä vuodenaikana mustaa, ohutta villapaitaa, jossa ei tapahdu yhtään mitään jännittävää. Siis pelkkää sileää neuletta yli 1700 metrin verran. Jep, aika koville se välillä otti, mutta valmista tuli lopulta noin neljässä kuukaudessa. Ja mukavahan tätä sinänsä oli tehdä, kun ohje oli hyväksi todettu ja tiesin paidan tulevan kovaan käyttöön ja tarpeeseen, tärkeimmälle ihmiselle. Nyt ollaan melkein samiksia.

Ohje: ravello / Isabell Kraemer

Lanka: kahdeksan ja puoli kerää mustaa Drops Fabelia

Puikot: 3,25 ja 2,75 mm pyöröt

Ravelryssä: Musta ravello

 

Hidasta elohopeaa

Ihan alkuun muutama vinkki niille, jotka ovat yhtä laiskoja lankojen päättelijöitä kuin minä:

A) Harkitse jotain toista huivimallia.

B) Jos kuitenkin päädyt tähän malliin, niin päättele neuloessa tai

C) muokkaa mallia niin, että värinvaihto tapahtuukin toisessa reunassa (en tiedä onnistuuko).

D) Älä ainakaan tee niin kuin minä eli tunge huivia kaappiin ajatellen, että "päättelen joskus myöhemmin". Siinä saattaa ihan ohimennen kulua kolme kuukautta ennen kuin alkaa päättely kiinnostaa.

Noin muutenhan tämä huivi on vallan mainio: muoto on hyvä, koko valtava, värit kivat. Itse tekoprosessikin oli venähtämisestään huolimatta (muistaakseni) helppo ja mukava, kuten aina Melanie Bergin huivien tekeminen on. Muistiin en ole kirjoittanut muuta kuin puikkokoon ja värien järjestyksen, joten enempää sanottavaa en keksi. Nyt alpakkaa kaulaan ja ulos! 

Ohje: Quicksilver / Melanie Berg

Lanka: Drops Alpaca, värit 100 (luonnonvalkoinen), 517 (keskiharmaa) ja  2923 (pellavankeltainen). Kaikkia värejä kului reilusti alle kaksi kerää.

Puikot: 4,0 mm pyöröt

Ravelryssä: Elohopea

 

Pipo päähän pakkasella

Tämmöistä tämä touhu taas on: jotain muuta oli tarkoitus tehdä, mutta sitten kohdalle osui hauskalta näyttävä pipomalli ja niin saivat taas jämät kyytiä. Eilen aloitin, äsken tein tupsun, joka kaipaa vielä trimmausta (ja on kiinnitetty hyvin väliaikaisesti paikalleen, koska en ole ihan varma tupsuista).

Harmaa pääväri on Naima-villatakista jäljelle jäänyttä mukavan karkeahkoa merinoa, joka vaikuttaa oikein sopivalta pipokäyttöön. Sitä on vielä vyyhti jäljellä, joten melkeinpä voisin tehdä pari pipoa lisää, jos oikein innostun. Loputkin langat kaivoin jämäpussista: keltainen jäi kaulurista, tummanruskea Kuplista, vihreä villatakista, tummempi harmaa villapaidasta. Kaikkia muita jäikin vielä pienet pallerot, mutta vihreän sain vihdoin käytettyä loppuun asti.

Pipo-ohje oli kiva ja helppo, valmis pipo muhkea ja lämmin. Suosittelenpa siis tätäkin!

Ohje: Siksak / Hanna Leväniemi (ilmainen)

Lanka: Finkhof Merinowolle dünn, väri Hellgrau; tummempi harmaa Hjertegarn Vidal Alpaca; Louhittaren Luolan Pohjan Akka, väri Vilja; tummanruskea Hjertegarn Lima ja vihreä Drops Alaska

Puikot: 3,5 ja 4,0 mm pyöröt

Ravelryssä: Siksakaten

Tuplalämmintä

Mikäs tämä rimpula oikein on?

Sehän on upouusi tuplalapanen ennen vaikeinta vaihetta eli alpakkakerroksen ujuttamista Noro-lapasen sisään. Mitään muuta vaikeaa näissä ei ollutkaan: ensin tavalliset lapaset viiden kerroksen raidoilla ja intialaisella peukalokiilalla, sitten silmukat puikoille aloitusreunasta ja perään toiset samanlaiset lapaset, mutta peilikuvana. Idea on tuttu viime talvelta, lankayhdistelmä taas parin vuoden takaa. Sisälapaset ovat raidalliset ainoastaan siksi, että vältyin kerrosten laskemiselta. Toinen laiskottelijan kannalta tärkeä asia: lankojen päättelyn voi käytännössä unohtaa, koska ne jäävät joka tapauksessa piiloon kerrosten väliin. Norosta ei oikein koskaan tiedä, millaiset raidat sattuu saamaan; tällä kertaa tuli aika eriparilapaset, mutta se oli vähän tarkoituskin. Kyllä lämmittää!

Malli: peruslapaset 52 silmukalla ja 17 silmukan intialaisella kiilalla

Lanka: Noro Kureyon Sock, värit 164 ja 255 sekä Drops Alpaca, värit 501 (harmaa) ja 2918 (turkoosi)

Puikot: päällisosaan 2,25 mm, sisälapaseen 2,0 mm pyöröt

Ravelryssä: Noro-lapaset