Raidallinen villatakki

Mallailin tuossa vajaa kuukausi sitten sukkalankojani yhteen sillä silmällä, että josko niistä saisi tehtyä yksinkertaisen, raidallisen villatakin. Löysin mukavan väriyhdistelmän ja takki olikin neulottu parissa viikossa. Nappien ompelu paikoilleen otti oman aikansa ja tänään sain viimein langatkin pääteltyä.

Yhden koon ohjeeseen piti tehdä muutamia muutoksia, jotka kirjasin ylös ravelryyn. Suurimpina muutoksina tein kaarrokkeessa yhden lisäyskerroksen enemmän ja samoin helmaa kohti mennessä enemmän lisäyksiä. Jatkoin myös raidoitusta hihoissa alas asti. Ja kun kerrankin päätin täsmätä raidat samoihin kohtiin hihoja varten, niin eikös vaan langassa ollut juuri siinä kohtaa eripituiset pätkät värejä. Nappirasiasta löytyi kahdeksan samanlaista, kun olisi tarvittu yhdeksän. Noh, pikkujuttuja.

Tästä tuli sen verran kiva perusneule, että seuraavaankin takkiin on jo langat valittuina. Siitä tulee sinisävyinen. Pitää sitä varten vielä hieman laskeskella noita kaarrokkeen lisäyksiä uudelleen ja lisätä hihoihin pari silmukkaa, että alle mahtuu pitkähihainenkin paita paremmin. Muuten tästä tuli just hyvä.

Ohje: Mon petit gilet rayé (ilmainen)

Lanka: Hjertegarn Sock Wool (alle 3 ja puoli kerää tuommoista okrankeltaista) ja Schoppel-Wolle Zauberball (130 grammaa väriä Schokocreme)

Puikot: 3,0 mm ja 3,5 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Pieni raitatakkini 

Musta kissa

"... toivoisin että et ilmestyisi ja häviäisi tuolla tavalla edestakaisin. Minua aivan huimaa, kun menet ja tulet noin yhtäkkiä.

- Hyvä on, sanoi kissa, ja tällä kertaa se hävisi hyvin hitaasti, aloittaen hännänpäästä ja lopettaen irvistykseen, joka näkyi vielä vähän aikaa sen jälkeen kun kissan muu olemus oli jo kokonaan kadonnut.

- Toden totta, tuumi Liisa, - olen usein nähnyt kissoja ilman irvistystä, mutta en ikinä ennen irvistystä ilman kissaa! Näin kamalan hassua en ole eläissäni nähnyt."

(Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa)

Illuusioneule, siinäpä tekniikka, jota on pitänyt kokeilla jo pitkään. Ravelryssä surffaillessa törmäsin sitten näihin kissasukkiin ja päätin kokeilla.

Tekniikkahan on hyvin yksinkertainen: oikeiden ja nurjien silmukoiden avulla luodaan laaksoja ja kohoumia, jotka näyttävät tietystä kulmasta katsottuina kuviolta, mutta suoraan edestä pelkiltä raidoilta. Neljän kerroksen periaate on tiivistettynä tämä:

1. kuviovärikerros: kaikki oikein

2. kuviovärikerros: kuviosilmukat nurin, muut oikein

1. pohjavärikerros: kaikki oikein

2. pohjavärikerros: kuviosilmukat oikein, muut nurin

Näitä sukkia oli hauska tehdä, kun tekniikankin oppi ihan helposti muutaman kerroksen jälkeen. Jostain syystä toisen sukan tekeminen jäi kuitenkin pitkäksi aikaa muiden töiden alle, joten näissä meni kaikkiaan lähemmäs kaksi kuukautta. Käsialakin ehti siinä välissä vähän löystyä, joten toisesta sukasta tuli vähän ensimmäistä löysempi. Mutta eipä se mitään, näistä tuleekin ihan vaan kotisukat.

Ohjeesta en oikeastaan katsonut kuin tuon kissakaavion, kantapäänkin tein tällä kertaa yhdellä hyväksi havaitulla mallilla. Sen olisi tosin voinut aloittaa muutamaa kerrosta aiemmin, niin että varpailla ei olisi ihan noin paljon ylimääräistä tilaa.

Omistan nämä sukat eräälle komealle, mustalle kissalle, joka nykyään viilettää toivottavasti tyytyväisenä hiirten perässä Kangasalla.

Ohje: Wonderland Socks (ilmainen)

Lanka: Drops Fabel, musta ja kirsikanpunainen

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Irvikissa

Huono valinta

Eipä olekaan tullut virkattua mitään pitkään aikaan. Äsken tein yhden ruudun. Kaivelin lankalaatikkoa, josta tuli vastaan muovipussillinen puuvillalankaa ja keskeneräinen projekti. Muistelisin, että noin vuosi sitten se on aloitettu ja sitten hautautunut laatikon uumeniin.

Hautautumisen syykin muistui mieleen melkein heti, kun aloin palaa virkata: käsittämättömän huono lankavalinta. Lanka hajoaa virkatessa säikeiksi, minkä takia yhden palan virkkaaminen vei vaikka kuinka kauan, kun piti niin tarkasti keskittyä tekemiseensä. Harmi sinänsä, koska tuo on kiva malli mainiosta kirjasta. Ehkä tämä työ vielä joskus etenee sohvatyynyksi asti, mutta tältä erää pussi lankoineen sai painua takaisin lankalaatikkoon, kun alkoi niin paljon taas ärsyttää.

Liukuva Leftie

Taisin keksiä loistavan tavan käyttää kaikkia niitä ohuita, liukuvärjättyjä lankojani, joita en enää kelpuuta sukkiin, mutta joita tuolta laatikoista löytyy kyllä ihan riittämiin.

Tämän huivin ohje on odottanut toteuttamista jo jonkin aikaa, ja ensin tarkoitus olikin tehdä tämä ihan oikeista jämistä. Päätin kuitenkin tehdä ensin testikappaleen.

Testaus oli sen verran mukavaa, että saatanpa tehdä samalla idealla lisääkin huiveja. Tässä kun on se hyvä puoli verrattuna jämälankojen käyttöön, että langanpäitä on pääteltävänä huomattavasti vähemmän. Ja tulihan tuosta räikeästä liukuväristä aika kaunis harmaan langan parina.

Ohje: Leftie / Martina Behm

Lanka: 2 kerää harmaata Drops Alpacaa sekä 25 grammaa Hot Socks Spectraa (väri 75)

Puikot: 3,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Koekappale

Kuinka kolmesta tuli yksi

Kerroinkin, että oravasukkien onnistunut väriyhdistelmä sai aikaan suurempiakin visioita. Piti päästä neulomaan ja äkkiä, joten kaivoin lankavarastoistani melkein kaikki Väiskit yhtä aikaa esiin ja rupesin hommiin.

Neulomiseen käytin muistaakseni kokonaista yhdeksän päivää. Tällaisissa projekteissa ainoa huono puoli on se, että laiskalta päättelijältä tekeminen keskeytyy siinä vaiheessa, kun on enää langat pääteltävänä ja napit ommeltavana. Niitä langanpäitähän tässä paidassa riitti, mutta äsken sain jollain raivonpuuskalla ne viimein pääteltyä.

Mutta se itse neulominen: oli kivaa! Ja järjettömän koukuttavaa, kun aina piti saada yksi vaihe valmiiksi ja sitten vielä vähän seuraavaakin. Ainoa kohta, jossa vähän tökki, oli tuo "päällimmäisen paidan" helma ja sen lyhennetyt kerrokset, mutta aika kivuttomasti niistäkin selvisi. Sovelsin muuten "paitojen" helmoissa ohjetta sen verran, että neuloin muutaman kerroksen ainaoikeaa sileän sijaan, jotta reunat eivät rullautuisi.

Mallitilkkuahan en taaskaan jaksanut väsätä, joten neuloin tätä soveltaen kahden eri koon silmukkamääriä päälle sovittelun perusteella. Lankani oli nimittäin ohjetta ohuempaa, samoin puikot, eivätkä omat mitatkaan ihan istuneet ohjeen mukaisiin. Pääntielläkin sovelsin silmukkamääriä laskuvirheen takia, mutta eipä tuo mihinkään näy. Aika hyvä koko tuli, mitä nyt selkäpuolella on vähän liikaa kasvunvaraa. Hiharatkaisu on tässä mallissa mielestäni erityisen onnistunut.

Kaiken kaikkiaan voin suositella tätä ohjetta. Sopii mainiosti sellaisille yksinäisille vyyhdeille, joita on tullut ostettua ilman tarkempaa käyttötarkoitusta. Ja raidoitusta muuttamallahan tästä saa vaikka minkä näköisiä paitoja aikaan.

Ohje: 3 in 1

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, värit Hopea (180 g), Itämeri (80 g), Okra (15 g) ja kaksi Eiku-väriä (vihreää 60 g ja harmaanlilaa 47 g)

Puikot: 2,75 mm, 3,0 mm ja 3,5 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Kerrospukeutumista