Tuulisen rannikon tyttöjä

Villatakkeja tarvitaan aina. Tämä malli iski heti ilmestyessään kuin halolla päähän - mulla ei ole ainuttakaan pitsineuletakkia! Nyt on, vaikkakin pitsiä on maltillisesti vain kaarrokkeen verran.

Tämä oli noin periaatteessa tosi helppo ja nopea takki tehdä, koska tosiaan tuon pitsin jälkeen posoteltiin vain sileää neuletta, joka reunustettiin ainaoikealla. Periaatteessa siis. Fiksumpi henkilö olisi ennen aloittamista tutkinut vyyhtien värieroja eikä aloittanut suoraan sillä kaikkein vaaleimmalla vain huomatakseen ensimmäisen vyyhdin loputtua (jossain kainaloiden korkeudella), että tähän muuten muodostuu melko selkeät väripalkit. Jonkin matkaa sitkeästi yritin, kunnes oli pakko uskoa, että vika ei ole omissa silmissä, vaan purettava on vyyhtien vaihtumiskohtaan saakka. Sitten päätinkin tehdä hihat ensin alta pois - raidoittaen kiltisti kahta vyyhtiä, jotta värierot katoaisivat näkyvistä. Ehkä ne aika hyvin katosivatkin, vaikka edelleen toinen hiha näyttää värikkäämmältä kuin muu neule. Mitä opimme tästä? Tuskin yhtään mitään.

Valmis takki on kyllä oikein kiva. Hihoistakin tuli lopulta sopivat, vaikka niidenkin kohdalla piti vähän sumplia: jo etukäteen arvelin, että neljä silmukkaa hihan alle luotuna on liian vähän, mutta kuitenkin tein niin kuin ohje sanoi. Tämä oli värierojen lisäksi toinen syy purkamiselle, koska se tosiaan oli liian vähän. Uudella yrittämällä tuplasin tuon silmukkamäärän ja hihoista näytti tulevan liian väljät, mutta oikeasti niistä tuli juuri sopivat. Kyllä kannatti säätää!

Ohje: East Coast Girl / Veera Välimäki

Lanka: Malabrigo Yarn Sock, noin kolme ja puoli vyyhtiä väriä Persia hiukan muokattuun L-kokoon

Puikot: 3,0 ja 3,5 mm pyöröt

Ravelryssä: Itä-länsi