Patenttiratkaisu

Jonakin harmaana maanantaina sitä saattaa havahtua käsissään kaksi lankakerää, jotka ovat lojuneet laatikossa odottamassa sopivaa projektia ja jotka näyttävätkin yhtäkkiä hauskoilta yhdessä. Sitten sitä huomaa opettelevansa uudelleen patenttineuletta, jota ei takuulla ole tällä vuosituhannella neulonut silmukkaakaan. Ja sitten sitä yllättää itsensä neulomasta kauluria, jollaista ei ole tainnut omistaa, noh, lähemmäs 30 vuoteen. (Tähän ei lasketa tuubihuiveja yms., koska kauluri on kauluri.)

Aloitus piti tehdä varmaankin kolme kertaa, ennen kuin reuna oli tarpeeksi löysä (tähän tarvittiin puikot kokoa 7) ja muuten näytti tarpeeksi hyvältä. Sen jälkeen homma eteni vauhdilla, koska patenttiin jää koukkuun. Pahasti. Ja ohje on helppo ja hauska. Tekisi mieli tehdä lisää kaulureita, mutta yksi varmaankin riittää.

Koska epäilin langan riittävyyttä, tein tästä vähän matalamman kuin ohjeessa, mutta tuota paksumpaakin lankaa jäi kyllä ihan reilusti jäljelle. Toisaalta, tästä tuli juuri passelin kokoinen näin; kauluri yltää juuri sopivasti olkapäille saakka. Nyt saisi tulla pakkaset, koska haluan päästä testaamaan tätä käytännössä. Veikkaisin, että lämmittää.

Ohje: Askews Me Dickey / Stephen West

Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka, väri Vilja & De Rerum Natura Gilliatt, väri Confiture De Rose (huh, miten pitkät nimet!)

Puikot: 4,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Kierokaula