Jaa niin että sanoinko jotain niistä vihreistä sukista? Taas olis yhdet valmiina hyppäämään Cookie-laatikkoon, tällä kertaa malli nimeltä Stalagmite.
Olihan taas vääntämistä noiden palmikoiden kanssa. Ei kylläkään mitään vaikeaa, vaan koko sukkien ajan yhden ja saman kuvion toistamista. Kuvion pitäisi muistuttaa tippukiviä, mutta jostain kumman syystä itselle tuli mieleen lähinnä kasa pullonavaajia. No kattokaa vaikka, tämmösiä:
Sukkamalli on joka tapauksessa kaunis, mielestäni yksi kirjan kauneimpia. Ja onhan nuo nyt Wollmeisesta tehtynä kivat. Tekeminen oli vaan se mikä vähän alkoi tökkiä.
Tuon värin vangitseminen kuviin oli hiukan vaikeaa. Ei se oikeasti ole noin turkoosi, vaan kirkkaampi vihreä. Tässä kuvassa päästään lähimmäksi totuutta, eikä siinäkään ihan:
Tosi kaunis, eläväinen vihreä, joka houkutti jatkamaan, vaikka kuvion toistaminen alkoi kyllästyttää.
Hyvin nämä kyllä jalkaan istuu. Erityismaininta jälleen kuvion jatkumisesta kantalappuun: tämä lähentelee jo neroutta.
Tällä kertaa tein kärkikavennukset vähän eri tavalla kuin ohjeessa, että sain hieman pyöreämmän muodon aikaan. Muuten tein ihan ohjeen mukaan, pienemmän koon silmukoilla, ja se sujui tuttuun tapaan kuin itsekseen. Monta sivua oli kyllä selattavana ja kaaviota en ihan oppinut ulkoa, mutta ohjeessa ei ole mitään huomautettavaa.
Kivat ne on.
Ohje: Stalagmite / Cookie A.: sukkia. rakkaudella.
Lanka: Wollmeise Twin, väri Minze. Palmikot söivät paljon lankaa, melkein 120 grammaa.
Puikot: 2,25 mm KnitPro-pyöröt