Heinäsirkka ja kuningaskalastaja

Tammikuussa kaipasin jotain aivotonta neulottavaa ja tilasin siihen langat Holst Garnin alesta, josta taisi jotain muutakin mukaan tarttua. Ihan niin aivotonta tämä ei kuitenkaan ollut, että ohje kannatti jättää lukematta tarkkaan, minkä huomasin vasta kun silmukkaluku ei ihan täsmännytkään seuraavan kiilan reikäkerroksia tehdessä. Mutta mitä pienistä, muutaman silmukan ja kerroksen puuttumista ei kukaan huomaa. Lanka loppui kesken viimeisessä väripalkissa ja päättelyyn piti ottaa väärä väri mukaan, mutta ei haittaa sekään. Mitäs tämä tämmöinen lepsuilu oikein on?

Huivi on neulottu viidellä värillä, koko ajan kaksinkertaisella langalla. Tein ennen aloittamista jonkinlaisen mallitilkunkin, mutta en muistanut, että huivin toisessa puolikkaassa tulee peräkkäin vain joka toinen väripari. Siksi tuosta loppupäästä tuli vähän turhan suttuinen, eli olisi ehkä kannattanut miettiä väripareja tai ainakin niiden järjestystä vähän tarkemmin. Mutta kiva huivi tämä on silti. Ohje koukuttaa pahasti ja saa miettimään esimerkiksi pitsivahvuisia versioita erilaisilla väriyhdistelmillä.

Ohje: Samen / Stephen West

Lanka: Holst Garn Coast, värit Jade, Kingfisher, Grasshopper, Crab apple ja Tweed.

Puikot: 4,0 mm pyöröt

Ravelryssä: Sinivihreä kausi

 

Täydellinen vihreä

Kaikkeni yritin, mutta ei tämän villatakin oikeaa väriä vaan saa kuviin vangittua. Kuvitelkaa tilalle sellainen eläväinen, oikein syvä ja kaunis vihreä, minun mielestäni täydellinen väri.

Villatakin malli on vanha tuttu syksyltä, tällä kertaa ilman helman koristeraitaa, mutta taskun kera. Taskun improvisoin i-cord -aloituksella ja sen kiinnitys jäi vähän rumaksi, joten saatan jossain vaiheessa suorittaa korjaustoimenpiteitä jos jaksan. Muuten takista tuli juuri hyvä. Silmukkamääriä vähän sumplailin, koska lanka oli edellistä ohuempaa, mutta muuten taisin ohjetta noudatella. Tavoittelin niukkalinjaisempaa, mutta kuitenkin riittävän väljää kokoa ja sellaisen sain.

Tässä ollaan ehkä lähimpänä todellista väriä.

Yläosan rikottu helmineule näyttää ohuemmasta alpakasta neulottuna jännästi aivan erilaiselta kuin paksummasta pellavasekoitteesta. Tästä tuli jopa vähän pitsimäinen, mikä ei haittaa laisinkaan.

Ohje: Dexter / Isabell Kraemer

Lanka: Drops Alpaca, 7 kerää väriä 7238 (tumma oliivi) ja taskuun pätkä väriä 7233

Puikot: 3,0 ja 2,75 mm pyöröt

Ravelryssä: Vihreä Dexter

 

Keitaalla

Heinäkuu 2014

Kasasin yhteen sekalaisia liukuvärjättyjä sukkalankoja, joita en enää sukkalangoiksi kelpuuttanut, ja aloin virkkailla värikkäitä neliöitä ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Melko nopeasti keksin, että tekisin paloista peiton ystävälle, joka täyttäisi pyöreitä vuosia helmikuussa 2016. Aikaa siis oli reippaasti. Virkkauspussukka oli mukana Kroatian auringossa, myöhemmin virkkailin paloja kahvitunneilla - projekti eteni hitaasti ja onnistuin välillä jopa hukkaamaan valmiit palaset itseltäni. Mukaan tuli lisää langanjämiä. 

Tammikuu 2016

Kalenteriin vilkaisu ja havahtuminen siihen tosiasiaan, että synttäreihin oli aikaa kuukausi ja paloja kasassa 37. Ei riittäisi ihan peitoksi asti. Seurasi laskutoimituksia, joiden päätteeksi aloin virkata joka päivä useampia paloja. Mukaan piti ottaa alkuperäisten lankojen lisäksi muutamia Zauberball-jämäpalleroita. Lopulta reilussa kahdessa viikossa olin saanut virkattua 80 palaa lisää ja enää oli jäljellä peiton kokoaminen. Ohjeesta poiketen virkkasin jokaisen ruudun ympärille kerroksen kiinteitä silmukoita mustalla.

Varsinaisena syntymäpäivänä

Peitto kasattu nurjalta puolelta kiinteillä ketjusilmukoilla, reunusta virkattu sen verran kuin jaksoin (kaksi kerrosta pylväitä). Kiitin itseäni siitä, että suurin osa langanpäistä tuli pääteltyä virkatessa, muuten valmista ei olisi tullut ikinä. Yöllä satoi lunta, joten heitin peiton hankeen kuvien räpsimistä varten.

Eilen

Juhlittiin synttäreitä, lahja luovutettiin päivänsankarille ja minä pääsin eroon yhdestä ikuisuusprojektista sekä kasasta ongelmalankoja (vaikka nättejä olivatkin). Win-win!

Ohje: Bohemian Oasis / DROPS Design, koko 9x13 ruutua eli noin 120x170 cm

Lanka: neljä kerää mustaa Fabelia & n. 450 grammaa liukuvärjättyjä sukkalankoja (suurin osa Four Seasons Gründl Hot Socks Spectraa, lisäksi Drops Delightin jämiä, yksi kerä Hjertegarn Kunstgarnia ja kolmea eri Zauberballia)

Koukku: 4,0 mm

Ravelryssä: Boheemi

Samaan pakettiin sujahtivat myös nämä iloisen raidalliset villasukat.

Malli: perussukka ylhäältä alas 64 silmukalla ja ranskalaisella kantapäällä, koko noin 37

Lanka: kirsikanpunainen Fabel ja kirjava Zitron Trekking XXL, väri Mardi Grass
Puikot: 2,0 mm pyöröt
Ravelryssä: Karnevaalisukat

Kuvausrekvisiittana toiminut pieni matkalaukku ei ole todellisuudessa pelkkää rekvisiittaa, sillä se oli myös säilytyspaikka valmiille palasille. Tietämättään lahjansaaja on ollut siis hyvinkin lähietäisyydellä tulevasta peitostaan meillä kyläillessään.

Maasälpää

Mullahan oli meneillään joku sellainenkin projekti, että hyllyihin kertyneistä neulekirjoista pitäisi kaikista neuloa edes jotakin. No nyt näyttää siltä, että olen neulonut lähinnä yhdestä kirjasta ja kirjoja on jälleen tullut lisää. Tämäkin huivi on päätelty jo syyskuun alussa, mutta jostain kumman syystä se jäi tuonne kaappiin odottelemaan parempia päiviä. Yksi syy: en osaa kietoa tätä kaulaan mitenkään kivasti ainakaan ilman peiliä. Vaatii harjoittelua siis. Muoto vaan oli jotenkin niin hauska kirjasta katsottuna ja ehkä kätevä käytössä sitten kun saan jonkunlaisen ahaa-elämyksen.

Lähilankakauppaan tuli suunnilleen vuosi sitten myyntiin Tukuwoolia, josta sain heti Maasälpä-vision. Hyvin se tuohon kävikin ja on aivan ihanaa lankaa. Onnekseni sitä sattui nyt tulemaan joulupaketista ihan villapaitatarpeiksi asti, kunhan nyt saisin puikkoja siihen vapautettua. Saattaa olla, että hieman vihjasin lahjan ostajalle Tukuwoolin ihanuudesta.

Ohje: Maasälpä Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta

Lanka: Tukuwool Fingering, noin puolitoista vyyhtiä värejä Auri ja Uupo

Puikot: 3,5 mm pyöröt

Ravelryssä: Päkä päkä