Pieniä kujeita

Hamsteroin jossain vaiheessa talvea itselleni vyyhdillisen kaunista sukkalankaa miettimättä yhtään sen tarkemmin, mitä siitä tekisin. Sukkiin tai huiviin sitä oli liian vähän, enkä itse asiassa enää aiokaan tehdä sukkia vahvistamattomasta langasta. Päädyin kämmekkäisiin, joihin löytyi jonosta kiva ohje.

Voi kuinka kiva ohje tämä olikaan! Kämmekkäät syntyivät parissa päivässä, kun aina piti tehdä "vielä yksi nyppy". Nypyt tein helpotetulla tekniikalla, joka mainitaan ohjeen etusivulla, sillä en todellakaan edes viitsinyt yrittää neuloa seitsemää silmukkaa kerrallaan yhteen. Tämä ehkä myös poisti nyppykammoni, jee!

Ohje: Kujeillen / Tiina Kuu (ilmainen)

Lanka: Shibui Knits Sock (väri 1675), 35 grammaa muutamaa silmukkaa isompaan kokoon

Puikot: 2,25 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Karkki vai kepponen?

Tunnustan!

Sain pari päivää sitten mukavan tunnustuksen Ratkojalta. Hauskaa, että olen noinkin vahvasti profiloitunut raitasukkien tekijäksi. Ja kumma kyllä juuri nyt ei ole ainuttakaan paria sellaisia tekeillä - pitää varmaankin korjata tämä erhe.

Tunnustus on peräisin Ilosofiaa-blogista, josta löytyy myös nämä tarkemmat ohjeet jatkotoimenpiteisiin.

Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?

Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille.

Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.
1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.
2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.
3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille.

Itse päätin jakaa tunnustuksen kolmelle sellaiselle blogille, joiden kirjoittajien kanssa minulla on melko samanlainen neule- ja lankamaku. Näiden blogien uusia postauksia odotan mielenkiinnolla ja usein käykin niin, että omilla puikoilla saattaa olla tulossa tai ainakin suunnitteilla jotain samanlaista. Ihan kuin kotiin tulisi, siis. Sen kummemmin erikseen perustelematta, tässä ne kolme (vaikka vaihtoehtoja olisi useampiakin):

 

lankahullaannus

Neulottelua

Vihreä Lanka

Sitten vielä kuva läjästä tämänhetkisiä keskeneräisiä töitä. Tästä saattaa lähipäivinä jotain valmistakin tupsahtaa ilmoille.

 

Ripaus kultaa

Messuilta mukaan tarttunut kaunokainen muuntautui kahdessa päivässä huiviksi. Ohje oli hyvä, lopputulos kaunis (isommankin tästä olisi saanut, mutta en uskaltanut riskeerata langan menekin kanssa), lanka kuin unelma. Suosittelen.

Ohje: Just One of Those Things

Lanka: The Uncommon Thread Posh Fingering, n. 80 grammaa väriä Golden Praline

Puikot: 4,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Kultakuume

Ihan Tavallinen Pipo

Tuli tarve saada vähän ohuempi kevätpipo, sellainen ihan tavallinen. Pipo syntyikin pikavauhtia kauniin värisestä sukkalangasta.

Syvälle päähän vedettynä.

Vähän löpsömmin.

Taidan jättää tämän tyylin nuoremmille.

Pipo on tosiaankin ihan perusmallia: ensin pitkä resori, sitten sileää niin kauan kuin haluaa ja loppuun peruskavennukset. Tein tämän hieman pienemmällä silmukkamäärällä ja vähän matalammaksi kuin ohjeessa, koska en taida kuitenkaan pitää tätä päässäni tuon viimeisen kuvan tyyliin.

Ohje, jota sovelsin: Sockhead Hat (ilmainen)

Lanka: Wollmeise Twin, väri Nicole (WD)

Puikot: resoriin 2,25 mm ja loppuosaan 3,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Sukka päähän

Kahdeksan oravaa ja mörkö

En edes muista, kuinka kauan mahtaa olla edellisestä kerrasta, kun olen kokeillut kirjoneuleen tekemistä. Jostain syystä se on minulle sen verran iso mörkö, että nytkin muutama pieni orava pelotti aika lailla.

Näistä oravasukista innostuneena päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista ja tehdä itsellenikin samankaltaiset. Halusin ottaa kaavioista mukaan vain oravat ja ainoastaan varteen, joten tein kuvioon pari pientä muutosta. Oravat siis kiertävät koko varren ympäri. Myös silmukoita on muutama enemmän kuin ohjeen mukaisissa sukissa enkä oikeastaan ohjetta vilkaissutkaan muuten kuin kaaviota seuratessa.

Aika helpolla näissä lopulta pääsi, kun kuvio on noinkin matala. Ensimmäisestä sukasta tuli kyllä vähän turhan tiukka, kun en muistanut löysäillä kirjoneuleen kohdalla, mutta toisen sukan kohdalla olin jo oppinut jotain. Ehkä tätä voisi enemmänkin harrastaa jossain vaiheessa.

Tämä sattumalta valittu väriyhdistelmä olikin niin kaunis, että päädyin aloittamaan aika kivaa villapaitaa sukista yli jääneistä langoista. Siitä sitten myöhemmin lisää.

Ohje oraviin: The Squirrel Socks (ilmainen)

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen, Eiku-väri ja Okra, sekä valkoinen Fabel

Puikot: 2,25 mm ja 2,5 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: 8 oravaa

No kun kaikki muutkin

Neonvärit. Niistä tulee minulle, 1980-luvulla syntyneelle, ensimmäisenä mieleen se tädin ompelema neonvihreä verkkapuku, jota käytin ahkerasti jossain vaiheessa ala-astetta. Huh, ajatuskin siitä karmaisee, kun nyt muistelen.

Tästä huolimatta sorruin ostamaan kerän Fluormaniaa, joka on vilahdellut yhdessä jos toisessakin blogissa lähiaikoina. Tämä väri ei ole ehkä räikeimmästä päästä, mutta kyllä se oikeasti hohtaa niin että silmiin sattuu, vaikka kuviin tuota loistoa olikin vaikea saada.

Ihan pelkkää neonia en sukkiin halunnut, joten koitin rauhoittaa sitä perusharmaalla kuten Neulova Narttu. Seurauksena tietysti se, että lankaa on jäljellä vielä aika reippaasti. Varokaa siis kaikki neonvärikammoiset ystävät ja tuttavat, sillä lahjasukkia saattaa olla kohta tyrkyllä.

No, onhan tämä kuitenkin aika päheä sukkapari sinne perussukkien joukkoon.

Malli: oma perus, 72 silmukkaa

Lanka: Regia Fluormania ja Drops Fabel

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Kasarimeininkiä

Väriä elämään

Viikonloppu hujahti nopeasti ohi pienessä flunssassa, mutta sain sentään aikaan yhdet sukat. Semmoiset sukat, joita ei voinut päästää käsistään, kun piti jännittää seuraavaa raitaväriä.

Tämä lanka oli ihan mahdottoman mukavaa neulottavaa! Ohutta ja tasaista, melkein puuvillan tuntuista. Tein sukista lyhytvartiset, jotta saan tehtyä lopusta vielä toisetkin sukat yksivärisen langan kanssa yhdistettynä.

Tällaiseen raidoittuvaan lankaan olisi tietysti sopinut parhaiten sellainen kantapää, joka ei sotke raitojen järjestystä. Päätin kuitenkin, ettei sekoittuminen haittaa, ja tein tuon oman vakiokantapääni. Nämä on siis tehty varpaista varteen.

Malli: omasta päästä

Lanka: Trailing Clouds Mind The Gap, Lontoon metron värit

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Métropolitain

Tuosta kantapään mallista on tullut aina välillä kysymyksiä, joten päätin ottaa sen eri vaiheista muutaman kuvan. Tässä siis pientä ohjeistusta, joka on muokattu alun perin Arkadian Ulla -sukkien mallin mukaan omaan perussukkaan sopivaksi.

Kantapää aloitetaan tekemällä kantalappu sopivalla silmukkamäärällä. Määrä riippuu kantapään leveydestä ja siitä, kuinka korkealle haluaa lapun reunojen nousevan. Näissä sukissa on yhteensä 72 silmukkaa ja lappu on tehty pohjan 26 keskimmäisellä silmukalla. Kantalapun aloittamiskohdan määrittelyyn käy tämä resepti, jonka mukaan se aloitetaan, kun sukkaa on neulottu 65% halutusta pohjan pituudesta.

Kun kantalappu on sentin-pari vajaa koko pituudesta, aloitetaan sen pyöristäminen lyhennetyillä kerroksilla. Näissä sukissa kantalapussa on 32 kerrosta ennen pyöristämistä ja pyöristämiseen on käytetty shadow wraps -tekniikkaa (Google kertoo lisää).

Kun lyhennettyjä kerroksia on tehty haluttu määrä (esimerkkisukissa 6 wrapia per puoli) ja ollaan yllä olevan kuvan osoittamassa kohdassa, seuraavat silmukat neulotaan oikein (wrapit tms. poimitaan samalla) ja päästään kantalapun vasempaan reunaan. Sitten poimitaan silmukat kantalapun molemmista reunoista. Itse teen sen nurjalta puolelta tähän tapaan:

Poimitut silmukat neulon vielä kiertäen oikein, niin mitään reikiä ei varmasti synny. 32 kerroksen kantalapusta poimin molemmista reunoista 17 silmukkaa. Kun kaikki silmukat on poimittu ja neulottu (ja samalla poimittu ne oikeanpuoleiset wrapit), pitäisi tilanteen puikoilla näyttää suunnilleen tältä:

Huom! Tässä kohtaa täytyy muistaa jakaa silmukat jälleen niin, että (pyöröpuikoilla neulottaessa) puolet alkuperäisestä silmukkamäärästä on yhdellä puolella, ja toisella kaikki kantalapun silmukat + ne 10 ylimääräistä, jotka jätettiin pois kantalappua aloitettaessa. Muuten kavennukset eivät tule oikeisiin kohtiin. 

Nyt tarvitaan hieman yksinkertaista matematiikkaa. Tavoitteena kantapään puolella on alkuperäinen silmukkamäärä 36 (eli puolet kokonaismäärästä). Kantalapun puolella neulotaan ensin 17 oikein (36/2 - 1), sitten tehdään ssk-kavennus. Neulotaan oikein, kunnes jäljellä on 19 silmukkaa (36/2 + 1), sitten neulotaan kaksi oikein yhteen. Kavennukset tulevat joka toisella kerroksella koko ajan samaan kohtaan ja kallistuvat taaksepäin kolmiomaisesti.

Kavennukset on tehty, kun kolmio on valmis eli kavennusten väliin ei enää jää yhtään silmukkaa. Sitten vartta voikin jatkaa haluamallaan tavalla. Itse neuloin 10 kerrosta sileää ja sitten 15 kerrosta kierrettyä joustinta ja päättelin silmukat joustavasti.

Toivottavasti tästä sepustuksesta sai jotain selvää! Itselle sopiva kantapäämalli löytyy tietysti vain testaamalla.

Mummo Turkoosi

Aivoissani on tapahtunut jokin vinksahdus. Latasin suomalaisen suunnittelijan suomenkielisen huiviohjeen, totesin sen liian vaikeaksi ymmärtää ja päädyin tulostamaan saman ohjeen englanniksi. Johan selkeni! Onko tämä ihan normaalia? Osa samaa kehityskulkua kuin aiemmatkin vaiheet?

Tästä huivista on siis kyse. Olin ajatellut tehdä sen itselleni keväthuiviksi, mutta saatuani tämän langan käsiini oli aika selvää, kenelle siitä pitäisi huivi tehdä. Jotkut värit vaan huutavat tietyn ihmisen nimeä. Ja kun kerran naistenpäivä eli mummon syntymäpäivä sattui juuri kohdalle, oli päätös tehty.

Mummoa on suurelta osin kiittäminen tai syyttäminen siitä, että en pysty olemaan kutomatta ja virkkaamatta. Mummolasta sain ensimmäiset opit puikkojen kilistelyyn jo ennen kuin menin kouluun. Niinpä on kai ihan reilua, että joskus annan näitä neulomuksia sinnekin suuntaan vastalahjaksi.

Tämä huivi kuuluu jälleen mukavan aivottomien neulottavien sarjaan: pelkkää ainaoikeaa ja helppoja reikäkerroksia. Tein ykkösosan toistoja yhden ohjetta enemmän, koska käytin ohuempaa lankaa ja halusin saada aikaan ison huivin. Ja iso tästä tosiaan tuli. Juuri sellainen, että haluan itsellenikin samanlaisen, mutta ehkä vihreän.

Kyllä tämä varmaankin on ihan hyvä vaikkapa etelänmatkojen viileitä iltoja varten. On sen verran ohut ja kevyt, että menee pieneen tilaan, mutta kuitenkin lämmittää mukavasti. Toivottavasti on mieluinen lahja. Hyvää syntymäpäivää mummolle!

Ohje: Antarktis / Janina Kallio

Lanka: Drops Lace, 75 grammaa turkoosia

Puikot: 3,5 mm bambupyöröt

Ravelryssä: Mummolle

Where troubles melt like lemon drops

Kuten eilen kävi ilmi, arpomani sateenkaarisukat tulivat valmiiksi ja ovat jo perillä voittajalla. Ovat kuulemma sopivat! Nyt niistä voi siis näyttää muutaman kuvankin.

Voipi olla, että näitä tulee tehtyä lisääkin, oli sen verran kivaa taas.

Malli: oma perussukka, 68 silmukkaa

Lanka: valkoinen Fabel ja Frische Fische -Zauberball

Puikot: 2,0 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Somewhere

Hupsis vaan

Eilen ja tänään täällä on näperretty pari pakettia postin matkaan. Sisällöstä lisää myöhemmin, kunhan ovat perillä.

Jotta muistaisin

Mun on jo pitkään ollut tarkoitus esitellä tämä tärkeä osa neulekirjastoani, mutta se on jotenkin vaan jäänyt. Kerran olen tämän kirjan ohimennen maininnut, mutta parempi esittely on unohtunut. Huomasin myös, että blogin 1-vuotissynttärit lipsahtivat ihan huomaamatta ohi maanantaina, eli nythän on ihan passeli aika tähän esittelyyn. Hmph, huomasin myös, että mulla on edelleen kesken tuo sama petroolin värinen villatakki kuin oli vuosi sitten.

Kannessa täti puuhaa... jotakin?

Mutta tähän kirjaan siis. Idean varastin törkeästi Ankkalammelta joskus viime vuonna. Tosin kirjastani löytyy kaikenlaista, niin vanhojen kertausta kuin uuden suunnitteluakin, ja nuo omat projektit ja langathan tekevät tästä kirjasta täysin uniikin.

Sanallinen virkkausohje muutettuna kaavioksi.

Tämän projektipäiväkirjan viehätys lienee osa samaa ilmiötä kuin se, että tykkään esimerkiksi keriä lankani käsin ja käyttää mieluummin karttakirjaa kuin nettiä (hoviasiakas ainakin tietää tämän). Ravelry on tosi kätevä, mutta onhan tämän kirjan selailussa paljon enemmän viehätystä: pääsee hipelöimään lankanäytteitä ja muistelemaan ihan konkreettisesti, mitä on tullutkaan tehtyä. Kirjasta löytyy

onnistuneita projekteja,

päähänpinttymiä ja pakkomielteitä,

hyviä lankahankintoja,

 

hyödyllisiä muistiinpanoja,

ja pieniä pettymyksiäkin.

Ihan jokaista sukkaa en jaksa tähän merkitä, mutta kaikki sellaiset projektit, joissa on jotain merkitsemisen arvoista. Ainoa huono puoli on se, että lankanäytteet tuppaavat tekemään kirjasta jo tässä vaiheessa niin paksun, että kirjoittaminen on välillä hankalaa. Mutta joka tapauksessa, minun suosikkikirjojani on tämä! Löytyykö muiden kirjahyllystä tällaisia?