Viime hetken huivi

Kaikista valinnan vaikeuksista ja kommelluksista huolimatta yo-huivi ehti ajoissa valmiiksi. Eilen illalla sain silmukat vihdoin pääteltyä ja viriteltyä lattialle pingotusalustan (lue: pussilakanan ja pyyhkeen). Onneksi on lämmin sää, niin huivi ehti kuivuakin yön aikana. Toisaalta taas harmi, että huomenna saattaa olla liiankin lämmintä huivin käyttämiseen. No, väliäkö sillä, mulla on uusi, ihana, kevyt, sininen kolmiohuivi!

Tämä on vallan mainio huiviohje, jonka sai ravelryn kautta ilmaiseksi muistaakseni joskus viime vuoden lopulla. Helposti opittavia kaavioita on yhteensä viisi ja huivin koko on muunneltavissa toistojen määrää varioimalla. Itse pidän erityisesti tuosta suuremmasta lehtikuviosta ja reunuksesta, jota olisin voinut jatkaa pidempäänkin, jos ei olisi ollut kiire. Suosittelen kuitenkin keskittymistä kaavioihin, ei esimerkiksi elokuvan katseluun...

Dropsin Lace osoittautui tosi hyväksi huivilangaksi, eikä hintakaan päätä huimaa. Hyvä, että sitä löytyy lankalaatikosta lisää, kun nyt tuntuu pitsin neulominen innostavan.

Pingotuksen olisi voinut tehdä vähän huolellisemmin, mutta kuten sanottu, oli kiire saada valmista aikaan.

Kyllä nyt on hyvä lähteä juhlimaan ja sen jälkeen viettämään hieman mökkielämää.

Ohje: Photosynthesis Shawl / Emily Wessel

Lanka: sininen DROPS Lace, menekki noin 80 grammaa

Puikot: 3,5 mm pyöröt

Ravelryssä: Vieläkö ehtii yo-juhliin?

Ärsyynnys

Mitähän sitä sanoisi.. Huivin kanssa tuli ongelmia. Huomasin eilen illalla tehneeni viimeisessä kaaviossa virheen, jota ensin aloin korjata pudottamalla varovasti muutaman silmukan, jotka kuvittelin voivani korjata oikeiksi. Ensimmäinen virhe. Korjaaminen ei ollutkaan niin helppoa, koska langankierrot ja kavennukset eivät menneetkään juuri siinä kohdassa ihan yksinkertaisesti. Piti siis pudottaa muutama silmukka lisää. Toinen virhe. Korjaaminen meni entistä vaikeammaksi, joten päätin mennä nukkumaan. Ennen sitä ehdin toki kolauttaa yhden juomalasin säpäleiksi tiskialtaaseen.

Aamulla (eli nyt) ennen töihin lähtöä päätin purkaa työtä ronskisti muutaman kerroksen pudottamalla silmukat puikoilta kokomaan. Kolmas virhe. Lanka kyllä purkautuu nätisti, mutta silmukoiden purkaminen poimiminen takaisin on tuskaisaa, kun aina joku silmukka tuntuu jäävän väliin. Tekisi mieli jäädä kiukuttelemaan tuon tekeleen kanssa kotiin, mutta pakko mennä välillä töihin ja jatkaa illemmalla. Ehkä saan sen vielä pelastettua. Ja ehkä tajuan seuraavassa työssä ottaa apulangat käyttöön.

Pikahuivi tilauksessa

Jaahas, taas tuli tehtyä radikaali ratkaisu. Aloitin muutama viikko sitten sinisen huivin kivalla ohjeella, sain sen viimeisenkin silmukan pääteltyä toissailtana, ja eilen kerin langan takaisin kerälle. Jo huivia tehdessä alkoi tuntua, että siitä tulee aivan liian pieni siihen tarkoitukseen, johon sitä olin ajatellut. Ja kyllä, otin huomioon myös pingotuksessa tapahtuvan koon muutoksen. Totesin lopulta senkin, että tuskin tulisin käyttämään niin pientä huivia muissakaan tilanteissa, joten purkuun meni. Itseni tuntien en olisi tehnyt huivia koskaan loppuun, jos olisin jättänyt sen vielä hautumaan. Harmillista, koska malli tosiaan on kaunis. Olisi pitänyt vähän laskeskella ja tehdä surutta suurempi samalla ohjeella, mutta koska tähtäimessä ovat veljen ylioppilasjuhlat ja sinne valmis huivi, aloitin purkulangasta uudella ohjeella. Nyt perinteisemmällä kolmiomallilla. Saa nähdä loppuuko aika kesken.

Valinnan vaikeus

Sain juuri kerälle kauniin langan, josta suunnittelin tekeväni Cookien Saket, mutta nyt alkoi arveluttaa. Lueskelin ravelrystä kyseisen ohjeen projekteja läpi ja aika vahvasti alkoi tuntua siltä, että tuo malli kannattaisi tehdä paksummasta langasta ja isommalla puikkokoolla. Tämä ihanuus odottaa nyt ohjeen valintaa:

Joustavuus ei kuulu tämän langan ominaisuuksiin ja toisaalta en halua kutoa sitä kovin isoilla puikoilla, koska en silloin pidä neulejäljestä. Sake on yhden koon ohje ja monimutkaiset palmikkokuviot vetävät sukan niin niukaksi, etten taitaisi saada sukkia jalkaan, jos tekisin ne tästä langasta. Siispä, In and Out, Clandestine vai Gothic Spire? Hmm...

(Vihreitä) sukkia ei voi olla liikaa

Sukkaprojekti jatkuu. Nyt on näköjään nopeiden mallien vuoro: valitsin seuraavaksi työksi Theloniouksen, joka ei mielestäni pompannut kirjasta lainkaan esiin, vaan upposi mielenkiintoisempien mallien sekaan. Mutta kappas, Cookie yllätti jälleen neroudellaan. Tämä malli on yksinkertainen, mutta jostain syystä aivan erityisen onnistunut. Kun ohjeeseen pääsi sisälle, sukka syntyi kuin itsestään. On aina yhtä mahtavaa tajuta, miten loogisesti Cookien ohjeet etenevät, kun tekee juuri niin kuin ohje sanoo. Minua sekoittivat ainoastaan ohjeessa käytetyt silmukkamerkit, joita en viitsinyt itse ottaa käyttöön, sekä käsittääkseni vähän virheelliset sivupalkin ohjeistukset. Niistäkin selvisi omaa päätä käyttämällä. Voisin melkeinpä vannoa, että tällä ohjeella tulen tekemään lisää sukkia, ehkä hieman erilaisina versioinakin.

Näissä sukissa varsi alkaa joustimella sekä neljällä pitsineulekaitaleella, jotka lähtevät vaeltamaan, ja risteyskohdassa kaksi niistä katoaa. Kaksi jäljelle jäänyttä jatkaa matkaa kohti varpaita, mutta ei ihan kohtaa. Välissä on joustinta, jonka ansiosta sukka istuu lähes täydellisesti.

Koitin napsia kuvia eri vuorokaudenaikoina, jos vaikka olisin saanut värin kohdalleen. Mutta ei, oikeasti langan väri on sellainen herneenvihreä, omiin silmiin täydellinen vihreä.

Kantapää on tässäkin mallissa tarkkaan mietitty: se jatkuu kauniisti mallineuleesta syntyvänä joustinneuleena. Tässä vaiheessa kirjaa on hauska huomata, että kantapään osaisi tehdä jo ilman ohjetta, koska sen logiikka on lähes kaikissa malleissa sama.

Ei voi kuin ihailla näiden kuvioiden muodostumista.

Käytin muuten taas itselleni uutta lankalaatua, Kirjo-Pirkkaa. Oikein pätevän tuntuinen sukkalanka. Harmi vaan, että yksiväriset taitavat olla aloe veralla tms. käsiteltyjä, joten jatkossa jäänee allergiselta väliin näiden ostaminen. Muille suosittelen kyllä.

Mitähän seuraavaksi?

Ohje: Thelonious / Cookie A.: sukkia. rakkaudella.

Lanka: Pirkanmaan kotityön Kirjo-Pirkka, väri 42, menekki 90 grammaa

Puikot: 2,25 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Herneenvihreää

Vihreää Veeraa

Olinpas tänään aikaansaava! Paikkasin ensin yhdet housut (pyynnöstä) ja samassa toimeliaisuuden puuskassa päätin ommella napit niitä muutaman viikon odottaneeseen villatakkiin. Nappien ompeleminen on jostain syystä erityisen vastenmielistä puuhaa, mutta eihän siihen kauan mennyt, kun viimein sain aloitettua. Eli taas on jotain saatu pois keskeneräisten listalta! Kyseessä siis Veera Välimäen Golden Wheat Cardigan.

Vuodenaikaan nähden tämä on ehkä vähän turhan lämmin vaatekappale, mutta toisaalta sitä voi hyvin käyttää kohta takin korvikkeena. Tätä käyttötarkoitusta ajatellen napitin takin alas asti toisin kuin ohjeen mukaan olisi tehty. Tein myös hieman muokkauksia kädenteiden lisäyksiin ja hihoihin lisää pituutta, muuten mentiin (muistaakseni) ihan ohjeen mukaan.

Langaksi valitsin Dropsin Alaskan, joka olikin oikein mukava uusi tuttavuus. Ensin tilaamani 14 kerää eivät ihan riittäneet loppuun asti, tasku olisi siis jäänyt tekemättä. Taskujen suurena ystävänä tilasin vielä yhden kerän lisää (no, ehkä jotain muutakin samalla...) - onneksi eri värjäyserä ei näkynyt mitenkään. Kokeilin tässä takissa muuten kerää vaihtaessa langanpäiden huovuttamista yhteen, ja se toimikin hyvin. Pääteltäväksi jäi vain muutama hassu langanpää ja kerien vaihdokset upposivat hyvin tuohon paksuun neulokseen. Täytyy muistaa jatkossakin tämä tapa.

Tuon aina tarpeellisen taskun vangitseminen kuviin oli vähän hankalaa, mutta näkyy siitä osa sentään. Väri taas, no, se on tuommoinen oliivinvihreä. Oikein kiva väri. Ja kiva on takkikin!

Ohje: Golden Wheat Cardigan / Veera Välimäki

Lanka: Drops Alaska, väri vaalea oliivi, menekki reilut 700 grammaa

Puikot: 5,0 ja 5,5 KnitPro Cubics -pyöröt

Ravelryssä: Vihreää vehnää

Apinointia

Halusin kokeilla Noron Taiyo Sock -lankaa johonkin Cookien ohjeeseen, joten päädyin tekemään siitä melko simppelit Monkeyt. Tämän mallin suosio taitaa perustua sen helppouteen, sillä nämäkin tuli tehtyä parissa illassa. Ihan mukavaa vaihtelua noiden vaikeampien mallien jälkeen - kuvion oppi ulkoa ekan toiston jälkeen. En nyt ihan älyttömän tyytyväinen ole langan ja ohjeen yhdistelmään, joten saatan tehdä nämä uudestaan jostain vähän hillitymmästä langasta. Mutta tämmöiset kivat kotisukat näistä tuli. Vähän liian löysät varpaista, vähän liian kireät varsista.

Värien täsmäämistä en jaksa harrastaa, joten raidat menivät ihan miten sattuivat. Ekassa sukassa kantapään kohdalle sattui sopivasti tuo leveämpi turkoosi kohta, joten raidoista tuli aika tasaisia.

Toisen sukan varteen osui pitkä pätkä aika mitättömän väristä ruskeaa, mutta eipä se tuolla varressa paljoa haittaa. Kantapään kohdalle taas muodostui hassu punainen viiru, mutta mitäpä siitä, kuuluu langan luonteeseen.

Kuvista näkyy myös, että tein sukista vähän liian pitkät, kun halusin kuvion päättyvän nätisti enkä viitsinyt jättää kärkeen kovin suurta määrää silmukoita. Tämän langan purkaminen ei ole mikään nautinto (eikä se välttämättä edes sitä kestäisi, ainakaan vetolujuus ei ollut kovin kummoinen), joten päätin jättää sukat tuollaisiksi. Eipä pieni löpsötys kotioloissa haittaa.

Lanka oli kyllä taattua Noro-laatua, kauniin väristä (paitsi että joskus ärsyttää nuo välissä olevat pitkät pätkät hailakkaa sävyä), mukavan rouheaa neulottavaa. Taidan kuitenkin tykätä enemmän karkeammasta Kureyon Sockista, joten pitää varmaan hamstrata sitä varastoon, kun sitä vielä jostain saa.

Ohje: Monkey / Cookie A.: sukkia. rakkaudella.

Lanka: Noro Taiyo Sock, väri S45, menekki noin 80 g

Puikot: 2,25 mm KnitPro-pyöröt

Ravelryssä: Silkkiapinat