My Own Personal Malabrigo March

Törmäsin melko tuoreena Ravelryn käyttäjänä vasta viikko tai pari sitten asiaan nimeltä Malabrigo March. En kuitenkaan jaksanut nähdä vaivaa osallistuakseni johonkin oikeaan haasteeseen, vaan haastoin sen sijaan itseni tekemään jotain keväistä lankalaatikosta löytyvästä Malabrigon sukkalangasta. Vielä on viimeistelyt tekemättä, mutta ehdinpä tekemään neulontaosuuden maaliskuun aikana. Tässä kuva vielä hieman keskeneräisestä huivista:

Kuva valmiista tulee sitten myöhemmin, kun viimeistelyinnostus iskee.

Purkuhommia

Sain eilen valmiiksi raidallisen villapaidan, jota olin tehnyt monta kuukautta aina silloin tällöin. Ensin siitä tosin piti tulla kauluri. En tykännytkään lopputuloksesta päälläni, joten purin sen melkein kokonaan ja aloin tehdä sen sijaan paitaa kaula-aukosta alaspäin leventäen samalla tavalla kuin kauluriohjeessa tehtiin, koska lisäyksistä tuli mielestäni kivat ja istuvat. Toisena lankana oli Wollmeise DK, jota minulla oli tasan se yksi vyyhti, toisena taas samanpaksuinen alpakkalanka. Väriyhdistelmä oli hyvä, mutta sitten alpakkalanka loppui kesken ja jouduin tilaamaan sitä lisää (paikallisesta kaupasta kyseinen väri oli loppunut). Tilasin tietenkin liian vähän ja hihoissa loppujen lopuksi molemmat langat loppuivat kesken. En luovuttanut, tein luovia ratkaisuja kolmannella raitavärillä, olin lähes tyytyväinen väreihin, omasta päästä keksittyyn malliin, istuvuuteen ja kaikkeen. Ja sitten tänään aikani paitaa mallailtuani päätin, että en tykkää sittenkään, vaan puran koko höskän (että saisin tehdä jotain oikeasti kivaa siitä kauniin vihreästä Wollmeisesta). Ihan tyypillistä toimintaa mulle, mutta vähän alkoi huvittaa, kun purin äsken toiseen kertaan samoja lankoja...

Operaatio Jämälankojen jämät

En sitten saanut kaikkia sukkalankojen jämiä tuhottua raitasukkiin, joten päätin alkaa virkata niistä jääneistä jämänyssäköistä yhtä isoa isoäidinneliötä. Olkoon se siis isoisoäidinneliö työnimeltään. Käytän tähän kaikki tulevatkin pienemmät jämät, isompia keriä voi käyttää raitaväreinä sukkiin tai johonkin muuhun, mitä nyt sattuu mieleen tulemaan.

Alku.

Vanhoista peittoprojekteista viisastuneena virkkasin heti alusta alkaen kaikki langanpäät neliön sisään, ettei loppupäässä odottaisi tuskastuttava langanpäättelyoperaatio.

Operaatio Jämälanka

Jämälankasukat ovat yleensä kaikkein parhaita: iloisia värejä, satunnaisilla väriyhdistelmillä muodostuvia raitoja. Sitä paitsi raitojen kutominen on mukavaa ja jostain syystä rentouttavaa. Tästä siis lähdettiin.

Langat olivat jämiä useammista talven aikana syntyneistä sukkapareista sekä yhdestä huivista. Kerät olin jakanut (suunnilleen) kahtia.

Aloitin kutomisen varpaista, ettei vaan langat loppuisi kesken. Yksi sukka kerrallaan, koska kaikkien näiden lankojen kanssa räjähtäisi pää kahta sukkaa yhtä aikaa tekiessä. Ohjeena vanha tuttu, joka on Oscar-sukissa omaan jalkaan istuvaksi todettu. (Ravelryn lisäksi Oscarit voi bongata kollaasin vasemmasta reunasta, keskimmäiseltä riviltä.) Alussa 32 silmukkaa. Lisäykset joka toinen kerros, kunnes silmukoita oli yhteensä 68 (ohjeessa 64). Sitten lähti raidat: alkuun vähän Amppari-mehujäätä.

Tavoitteena neljän kerroksen tasaraidat. Kun kerä loppuu, vaihto uuteen väriin. Olisko nyt vihreän vuoro?

No jos varpaissa oli kesäinen mehujäämeininki, niin tässä kohtaa on kyllä kevät. Seuraavaksi talvisen synkkä kantapää ja syksyinen varsi? Hmm...

Äh, ei sittenkään: keltaisen ja vihreän yhdistelmästä tuli liian hailakka. Tajusin tämän vasta varressa, joten tuli vähän purkamista... Oli otettava uusi yritys viininpunaisella. Parempi. Ja näiden sukkien ideahan löytyy kantapään alta: kiila tehdäänkin pohjaan eikä sivuilla lisätä silmukoita lainkaan.

Tadaa! Hyvin istuu. Kantapäästä tuli todellakin synkän harmaa.

Raidat ON kivoja. Tein niitä vielä resoriinkin, kun kerran lankanyssäköitä riitti. Resorin oikeat silmukat kudoin kiertäen, jotta lopputulos olisi napakampi. Sitten vielä toinen sukka.

No niin. Ei ihan samanlaisia tullut.

Yksi kysymys: kuka tulis päättelemään langanpäät?

Ohje: Toe-Up Socks With a Difference

Lanka: Drops Fabel, Hjertegarn Sock 4 ja Sock Wool, Schoppel-Wolle Zauberball

Puikot: 2,25 mm KnitPro-pyöröt
Ravelryssä: Jämälankojen tuho

 

Lankojen rakastamisesta - ja pakastamisesta

Sunnuntain hesari ei jostain syystä löytänytkään meille asti - mitäs sitä sitten tekis aamupäivän ratoks? Olen lueskellut aivan ihanaa blogia ja saanut taas vaikka kuinka monta hyvää ideaa. Tästä inspiroituneena iskin silmäni olohuoneen nurkassa nököttävään käsityökoriin, jossa on muumioituneena jos jonkinlaista keskeneräistä ja hylättyä käsityöprojektia. Nostin sieltä mustasta langasta virkatun, no, alun perin pöytäliinaksi tarkoitetun, verhon ohjeella virkatun kappaleen, josta oli kai tulossa kuitenkin tyynyliina - ja kappas, langan seasta bongasin jälleen vanhan ystäväni turkiskuoriaisen toukan, tai oikeastaan sen jälkeensä jättämän nahan. Yök. Parvekkeelle puistelemaan ja purkuprojekti käyntiin. Sitten langat pakastimeen (siellä taitaa jotain lankoja olla tälläkin hetkellä puhdistumassa) ja uuteen käyttöön. Täällä on asiasta hyvä artikkeli, tosin ei välttämättä ötököitä älyttömästi kammoaville.

Edit. Lehtemme löytyi. Talon roskiksesta. Itellan edustaja oli pihalla kurkkimassa roskikseen ja soittelemassa asiasta eteenpäin: "Täällähän ne on." Monta lehtinippua, ilmeisesti kaikki lähitalojen lehdet. Hyvä työntekijä niillä vissiin.

Homma karkaa lapasesta

Kolmas flunssapäivä menossa ja aivotoiminta ei riitä lukemiseen tai muuhun vastaavaan, mutta puikot pysyy vielä käsissä. Keskittymiskyky on se, mitä tarvittais, siis keskittymistä yhteen työhön kerrallaan. No, sitä odotellessa:

Kyllä näistä joskus jotain valmistakin tulee.

Nappikauppaa

Kävin tänään kauppareissulla Tiimarissa, kun olin kuullut askartelutarvikkeiden olevan isossa alennuksessa. Siellähän olikin vaikka mitä houkuttelevaa, mutta mukaan tarttui ainoastaan pikkusakset (joissa on 5 sentin mitta!) ja kasa nappeja.

Hintaa tälle satsille jäi huimat 2,68€. Kannattaa mennä siis, jos vaikkapa muovinapit tai kartongit houkuttaa!

Nyt on sitten nappeja, joista valita.

Tarttis vaan keksiä tosi monta projektia, joihin kaivataan joko yksi värikäs nappi (suurin osa on yksittäisiä) tai pari.

Sunnuntaikokkailua Jamien tapaan

Yksi lempikirjoistani lapsena oli nimeltään Niinan pullapäivä, jossa Niina teki vaarinsa kanssa mm. lihapullia ja spagettia. Tämän kirjan takia muistan opetelleeni tekemään lihapullia jo ennen kuin niitä tehtiin koulussa - ja minun mielestäni ne kuului syödä juuri spagetin kanssa. Nykyään tähän yhdistelmään kuuluu meillä myös tomaattikastike Jamie Oliverin ohjetta mukaillen, niin myös tänään. (En oikeastaan edes muista, olenko kokeillut tämän kirjan resepteistä mitään muita kuin aina tätä yhtä ja samaa.)

Ohje on yksinkertaistettuna seuraavanlainen: ensin haudutellaan rauhassa hyvä tomaattikastike (kokonaisista tölkkitomaateista tulee todellakin parempaa kuin murskasta), sitten paistetaan lihapullat (tein kylläkin omalla reseptilläni), laitetaan kypsät pullat tomaattikastikkeen seassa uuniin, mukaan heitetään tuoretta basilikaa, mozzarellaa ja parmesaania (tänään käytin Grana Padanoa). Uunissa pidetään sen verran, että juusto sulaa ja saa vähän väriä.

Ennen uunia.

Uunista tulleena.

Namskis.

Väritkin ovat kauniit.

Messutuliaisia

Sain mieheltä luvan (tai oikeastaan käskyn) mennä Kädentaitomessuille tänään. No eihän sieltä tyhjin käsin kotiin tultu:

Dropsin lankoja ei Turusta (tietääkseni) saa, joten niitä piti ostaa, kun kerrankin pääsi hiplailuetäisyydelle. Delightia tarvitsen tilkkupeittoprojektiin, Lacesta himottaa tehdä jonkinlainen huivi, muille langoille ei ole vielä käyttötarkoitusta. Nyt vähän harmittaa, etten hamstrannut enempää Alpacaa, koska se on hyväksi todettu jo useammassa projektissa... Nappeja mulla oli ennestään tosi vähän, nyt on kunnollinen kokoelma. Ja Succaplokin tuotteet vaan on niin hauskoja. Silmuccaruutu oli mielessä jo ennen messuja, puikkomitallekin on käyttöä ja bonuksena sain pari yllätystäkin samassa paketissa, jee!

Siitä vihreästä kaudesta, no eihän se näköjään ohi ole, kun noita lankakeriä katselee.

Vihreän paluu

Olin jo melko varma, että mun vuosia kestänyt vihreä kausi on loppumassa, mutta ei se nyt ihan siltä näytä.

Kaikessa, mitä tällä hetkellä on (aktiivisesti) puikoilla, on jonkinsävyistä vihreää. No, ehkä se on joku kevätjuttu. Luulin nimittäin olevani siirtymässä vähitellen kohti sinistä kautta.

Välillä on hyvä myös syödä

Käsitykseni hyvästä aamiaisesta:

Ei mulla muuta, lanka ja puikot odottaa.

Mitä tänään mielessä: lempparilista

• Veera Välimäen neuleohjeet. Still Light -tunikan tein syksyllä alpakkaisena versiona, haaveissa olis toinen ehkä merinosta. Eilen hyppäsi puikoille Golden Wheat -villatakki, josta tykkään jo nyt. Huivejakin löytyy to do -listalta useampia...

• Cookie A:n sukkamallit. Aloin syksyllä (vai olikohan jo talvi?) neuloa läpi Sukkia. Rakkaudella -kirjaa, ja kuusi paria sukkia on jo valmistunut: 

• Wollmeisen, Malabrigon ja Noron langat.

• Ohuet sukkalangat, ohuet puikot. (Käsiala tuntuu löystyvän koko ajan.)

• Puiset puikot.

• Pyöröpuikkojen käyttö kaikessa mahdollisessa.

• Villatakit.

• Raidat. Värit. Uudet värit. 

• Raitasukat. Jämälankasukat. 

Tuubillinen maailman kalleinta

Se on valmis! Pehmoista merinoa, sahramin väriä ja hunajakennoa.

Ohje: honey cowl

Lanka: Wollmeise Merino DK, väri Safran, 1 vyyhti

Puikot: 5,0 mm KnitPro Cubics -pyöröt

Ravelryssä: Hunajakenno

Säilytysjärjestelmä

Viimein sain otettua itseäni niskasta kiinni ja ommeltua säilytyspussin KnitPro-osasille ja muille pienille tarvikkeille. Kaivoin vaatehuoneesta mummolta peräisin olevaa retrokangasta, virittelin mukaan hieman leveää kuminauhaa, leikkelin tueksi yhden vanhan kansion, ja valmista tuli:

Melko tyytyväinen olen, vaikka ompelujälki ei kovin siistiä olekaan. Nyt on puikot hyvässä jemmassa ja tilaa on uusillekin vaihtopäille.

Eräänlaista välineurheilua

Kävin tänään lankakaupassa ostamatta metriäkään lankaa. Lähes ennenkuulumatonta! Pysyin siis päämäärässäni investoida pelkästään uusiin puikkokokoihin. Olen jo vuosia käyttänyt pääasiassa puisia puikkoja ja koukkuja, lähinnä käyttömukavuuden vuoksi. Vuosi sitten todettu nikkeliallergia antoi lopullisen sysäyksen luopua kaikista metallisista työvälineistä - ja pitkään vaivannut, mystinen käsi-ihottuma sai ainakin osaselityksen. Nykyisin käytän lähinnä KnitPro Symfonie -pyöröpuikkoja, sekä kiinteitä että irtopäisiä. Puikot ovat kevyitä käyttää, lanka luistaa hyvin puikoilla ja ne tuntuvat kestäviltä. Saman sarjan sukkapuikkojakin löytyy kokoelmastani, mutta minulle on käynyt kuten monelle muullekin: pyöröpuikot ja magic loop -tekniikka ovat korvanneet sukkapuikot lähes kaikissa projekteissa. Sukkapuikot tuntuvat nyt kamalan kömpelöiltä! Olen myös onnistunut katkomaan ohuita sukkapuikkoja jättämällä niitä pyörimään vääriin paikkoihin tai kutomalla liian tiukkaa.

Tänään tein uuden aluevaltauksen puikko-osastolla ja ostin kahdet Cubics-vaihtopäät kokeiltaviksi. Vaikuttavat oikein mukavilta käytössä eikä käsialakaan muuttunut, vaikka puikot ovatkin kulmikkaat eivätkä pyöreät. En tiedä, onko näistä mitään varsinaista hyötyä, mutta pientä vaihtelua ainakin. Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja ommella jonkinlainen säilytysjärjestelmä irtonaisina laatikon pohjalla pyörivälle kaapeleiden ja vaihtopäiden sekamelskalle...

(Pieni) osa puikkokokoelmasta:

Hunajaa ja sahramia

Ensin oli auringossa hehkuva, ihana lanka:

Sitten, pitkien pähkäilyjen jälkeen, löytyi myös houkutteleva ohje. Nimikin sopii langan väriin, eikö vaan?

Oli tehtävä mallitilkku.

Enää täytyy käydä ostamassa sopivat päät pyöröpuikkoihin, ja taas on uusi projekti vireillä. Aika hyvin ihmiselle, joka ei yleensä pidä yhtään keltaisesta tai oranssista. Wollmeisen taikaa...

Kollaasi

Mietin illalla unta odottaessani, mitä tänne voisi tuon esittelyn jälkeen postailla, ja päädyin tekemään pienen kuvakollaasin viimeisistä töistäni. Suurin osa töistä on valmiita, mutta onpa siellä joku keskeneräinenkin joukossa. Näyttää kieltämättä aika sukkavoittoiselta...

No jos sitä sitten

Viimeksi perjantaina tuli iltaa istuessa puheeksi ystävien kanssa, että minun pitäisi perustaa käsityöblogi. Toivon, ettei syynä ole kuvaterrori, jota harrastan Facebook-profiilissani: tämänhetkisessä käsityöhuumassani esimerkiksi sukkia syntyy kuin liukuhihnalta, joten niitä tulee myös kuvattua melko paljon. Käsityöaiheinen kuvakansioni alkaa vähitellen paisua liian suureksi ihan omasta mielestänikin. Ehkä blogi on parempi ympäristö sukkakuvien julkaisemiselle, joten tässä tämä nyt olisi: Lankaterapiaa, olkaa hyvät.

Käsityöinnostukseni on peräisin ihanalta mummoltani, jota vaivaa ihan sama tauti kuin minua: puikkoja ei voi jättää rauhaan päiväksikään. Pääasiassa siis kudon (tai neulon, miten milloinkin), mutta satunnaisesti myös virkkaan pähkähullun lailla. Niinpä keskeneräisten töiden joukossa on sukkien ja villatakkien lisäksi useimmiten myös jonkinlainen peittoprojekti, kuten tälläkin hetkellä. Olen huono keskittymään yhteen projektiin kerrallaan, mistä todisteeksi tämäniltainen tuokiokuva sohvan nurkasta:

Kuvassa on jo pitkään keskeneräisenä roikkunut alpakkainen Paulie ja uutena aluevaltauksena onteloneuleena tehtävät kämmekkäät nimeltä Cheesehands. Ja tässäpä kävikin linkkien myötä ilmi, että minut löytää Ravelryn ihmeellisestä maailmasta tällä samalla nimellä.